keskiviikkona, maaliskuuta 17, 2010

tulipahan juostua...


Käväistiin miehen kanssa eilen juoksemassa Cooperin testi - en ole ikinä aiemmin cooperia juossutkaan, ainakaan tosissani. Eikä olisi pitänyt nytkään juosta kun olen niin puolikuntoinen - tuli vaan paha mieli =/ Pitää siis hehkuttaa ainoastaan miehen loistavaa tulosta (3070 m), omasta suorituksestani (2370 m) ei ole mitään kummempaa kerrottavaa. Pohdinkin eilen illalla pitäisikö minun

a) lakata asettamasta itselleni liian kovia tavoitteita (asiassa kuin asiassa)
b) lakata olemasta perfektionisti
c) lopettaa koko juoksuharrastukseni
d) yrittää olla kuntoilematta puolikuntoisena...

Olin siis asettanut tavoitteekseni ikäiselleni erinomaiseksi luokitellun tuloksen 2500 m ja heti lähdettyäni juoksemaan tiesin jääväni tavoitteestani, kun henki ei meinannut kulkea, nenä oli umpitukossa ja parin Buranan voimalla mentiin eteenpäin (mähän kuulostan ihan epäonnistumistaan selittelevältä urheilijalta... hmpf!). Ja vaikka tiedän, että olisin pystynyt terveenä parempaan, silti ottaa päähän niin paljon. Varmaan eniten se, etten osaa olla realisti. Tosin juoksemisen suhteen taisin olla optimisti kun kuvittelin suoriutuvani tuosta paremmin... yleensä olen nimittäin pessimisti.

Pessimisti ei pety :)


Löysin Asicsin sivuilta tekstiä tavoitteiden asettamisesta:

"Tavoitteiden asettaminen ei tarkoita pelkästään fyysistä kehittymistä juoksijana. Se auttaa myös motivaation kehittymisessä. Kun pääset tavoittamallesi tasolle, motivaatiosi kasvaa ja juoksemisesta
tulee entistä palkitsevampaa.

Tässä sinulle vinkkejä tavoitteiden asettamiseen:

Tavoitteen asettaminen toimii vain silloin kun teet siitä itsellesi tärkeän ja toimivan. Jos tavoitteesi on harjoitella aina aamuisin, lähdetkö myös kaatosateella liikkeelle?

Kun valitset tavoitteen, tee siitä haastava mutta silti saavutettava. Muista, että omatoimisessa valmentautumisessa raja optimistisuuden ja realistisuuden välillä on usein hyvin häilyvä!

Tee suunnitelma juosta säännöllisesti. Tavoitteesi saavuttamiseen tarvitset jonkinlaisen harjoitusohjelman, jossa motivoit itsesi juoksemaan esimerkiksi kolme kertaa viikossa. Pidä harjoituspäiväkirjaa jolla voit tarkkailla harjoitustesi määrää.

Aloita suunnittelu juoksulenkin pituuden mukaan. Älä huolehdi vielä vauhdista, vaan keskity matkan (esim. 10 kilometriä) suorittamiseen.

Toinen erittäin tehokas motivaation lähde on ilmoittautua juoksukilpailuun/tapahtumaan ja harjoitella tätä tavoitetta kohti. Suunnittele harjoituksesi sellaiseksi, että sinulla on muun elämäsi ohella, mahdollisuus sitä noudattaa.

Tee parhaasi tavoitteesi saavuttamiseksi ja muista nauttia siitä hyvästä olosta, jonka tavoitteen saavuttaminen antaa. Muista myös jatkaa tavoitteiden asettamista niiden saavuttamisen jälkeenkin!"

 
Ihan järkeenkäypää tekstiä... ehkä minunkin pitäisi asettaa tavoitteeni realistiselle tasolle.
Olkoon siis tavoitteeni laihtua viiden kilon sijasta vaikkapa 3 kg Tukholman maratoniin mennessä.
Ja olkoon tavoitteeni selviytyä Tukholmassa maaliin saakka, ihan sama vaikka konttaamalla.

10 kommenttia:

  1. Vaikka konttaamalla, aivan! Se on jo hienoa, että menet maratonille, hattua nostaisin, jos sellainen mulla olisi. Ja mitä tuohon Cooperiin tulee, niin tosi hienosti juoksitte MOLEMMAT, mä en olisi jaksanut juosta edes sataa metriä - ainakaan tän mahan kanssa :D

    VastaaPoista
  2. Ihan hieno suoritus. Ei saa olla liian ankara itselleen. Hoen tätä itselleni ja ystävilleni.

    Jostain jäi mieleeni sanonta:
    Metsässä olisi aika hiljaista, jos vain kauneimmin laulava lintu laulaisi.

    VastaaPoista
  3. Hienostihan tuo meni! Et jäänyt paljoakaan tavoitteestasi ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa olisit varmasti päässyt ylikin :)

    Tsemppiä!

    ps. Itse olisin niin hullu, että koittaisin terveenä uudelleen ;)

    VastaaPoista
  4. Hyvinhän tuo meni! Ja tosiaan, jos olisit normaalissa kunnossasi terveyden puolesta ollut, olisit kepeästi päässyt tavoitteeseesi :).

    Mä juoksin vielä ennen tätä meidän kuopusvauvaa (1v) rv:lla 18 2550m. Nyt tuntuu, että menis varmaankin tuo 550m.. Hieman siis on tehtävää. Ole vaan ylpeä itsestäsi!

    VastaaPoista
  5. Täällä toinen pessimisti ja tämä pessimisti on nyt tosi vihainen sulle!!! Juoksit hienosti, mutta älähän nyt kuntoile puolikuntoisena....oikeesti voi käydä hassusti! Nimim. hoitoalalla näkee kaikenlaista

    Ihan ystävänä tämä kommentti ;) Toivottavasti et loukkaannu!

    VastaaPoista
  6. Tiina - en toki loukkaannu! Tajuan itsekin ettei ole mitään järkeä urheilla / kuntoilla puolikuntoisena. Mutta kun en voi itselleni mitään... heti on huono omatunto jos en kuntoile =/

    Marika - uuh, kiersit kyllä veistä haavassa... 2550 m raskaana. Huoh. Ehkä juokseminen todellakaan ei vaan ole mun laji.. minkä tiesinkin viime toukokuuhun saakka - sitä aiemmin en oikeastaan ollut ikinä juossut, kouluaikoina pakolliset 100 metriä. Mutta sitten missälie mielenhäiriössä tulin uhonneeksi osallistuvani maratonille... :)

    LPP - joo, sen verran lienen hullu että pakkohan tuo on juosta terveenä uudelleen, vailla mitään tavoitetta - ja katsoa jaksanko yhtään pidemmälle. Voihan olla, että ylsin eilen huippusuoritukseeni, flunssasta viis..

    Virve - aika hyvä tuo sanonta! Sopii moneenkin asiaan.

    Terhi - kyllä säkin varmaan juoksisit tuon 2550 metriä veikkaan.. :)

    VastaaPoista
  7. Hyvinhän tuo meni!!! Muistan itse aikoinaan (siis aaaikoja sitten lukiossa ;), kun juoksin liki 3000. Nyt taitaisi mennä puolet vähemmän...
    Nimim. lenkkarit pölyttyneet mukavasti kaapissa talven ajan ja huutavat jo kipeästi lenkille ;)

    VastaaPoista
  8. Höpönlöpö, hieno suoritus Marja. Ylpeä saisit olla itsestäsi. Juoksu on sinulle kuitenkin vielä "uusi" harrastus ja puolikuntoisena juoksit. Mutta tiedän, perfektionismille ei yhdessä yössä/viikossa/kuukaudessa/ jopa vuodessakaan tehdä mitään... Nim. kokemusta on!! Ja tämä perfektionismi ainakin minun kohdalla vei minut sairaslomalle 3 kuukaudeksi, joten älä tee samaa virhettä kuin minä!! Tsemppiä ja hieman rauhallistahtisempaa jatkoa!!

    VastaaPoista
  9. Cooper on kamala. Mä juoksen mielummin 20 km kuin Cooperin.:) Keskitytään vain noihin pidempiin lenkkeihin, eiks niin.

    VastaaPoista
  10. Alma - just näin! Mäkin juoksen mieluummin 20 km :D Menee tuskattomammin.. mutta pakko mun on vielä terveenä tuo cooper kertaalleen juosta.. huoh :)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit! Ja vielä mukavampaa kun jätit kommentin :)