| harmaavarpunen

.

Satuin äsken puolivahingossa päätymään vauva-lehden aihe vapaa -palstalle...

Siitä onkin vuosia kun äitiyslomalla notkuin moisilla palstoilla - sen jälkeen olen eksynyt

kyseiseen paikkaan ainoastaan googlen kautta. Niin nytkin. Päädyin lopulta lukemaan

sinänsä huvittavaakin syväanalyysia itseään kuvaavista bloggaajista... :D Ja pakkohan 

minun on ilahduttaa teitä muitakin kopioimalla tähän pätkiä tuosta analyysista:

"Itseään julkiseen blogiinsa kuvaava bloggari on ollut kouluaikoinan luokan näteimpiä ja suosituimpia tyttöjä, joka kuvitteli aina päätyvänsä julkisuuteen elämään glamour-elämää vaikkapa mallina, näyttelijänä tai laulajana. Vaan toisin kävi, ei riittänyt ulkonäkö/lahjat/muut avut ja nyt sitten painetaan duunia jossakin perusammatissa sairaanhoitajana tai ostoskeskuksen kassaneitinä.. Hyvässä lykyssä sentään ollaan päästy rikkaisiin naimisiin. Ja sitten kun huomataan lähempänä kolmeakymppiä että hups, elämä valuu hukkaan ilman jatkuvaa ihailua peruspirkkoammatissa tai kotiäitinä, mahdollisesti vielä jossain perähikiällä, hankitaan uusi kiva harrastus: bloggaus. Sillä sitten päästäänkin Suomen olosuhteissa "melkein julkkikseksi" - ja mikä parasta, voidaan lopultakin jatkaa uraa "suosittuna". Kuvaillaan itseä peilin kautta ja käsitellään kuvia niin että väkisinkin alkaa näyttää hyvältä ja saadaan muutama (kymmenen) uskollista ihailijaa huokailemaan ooh ja aah ... Ja egot senkun pullistuu, ala-asteen söpöimmän tytön huippuhetket ihailtuna ja suosittuna palaavat jälleen keski-ikää lähentelevän "nuoren naisen" elämään, aah kuinka ihanaa..!!"

Mitäs tuumitte tuosta? :D Itselläni heräsi ajatus miksi ihmeessä minä sitten esittelen näitä päivän

asujani täällä julkisessa blogissani? Ainakaan en ikinä ole ollut se luokan suosituin - saati nätein tyttö.

(Päinvastoin - olin aina se pituusjonon pisin ja muutenkin isokokoisin tyttö... ja sellaisena näen itseni aina.)

Iltaisin toki olen salaa toivonut herääväni seuraavaan aamuun edes hieman hoikempana ja kauniimpana...

... mutta koska ihmettä ei vuosien saatossa ole tapahtunut ja olen edelleen se yhtä epävarma ja itsekriittinen 
takarivin tyttö, päädyn jopa leikkaamaan pääni pois kuvista. En siis vain tyydy käsittelemään kuvia,
siloittelemaan poskiani ja tasoittelemaan silmäryppyjä - helpommalla pääsee kun katkaisee koko pään!

Ja pysyypähän jossain määrin anonyymina (vai mitä työkaverit? :) ). 

Välillä tämä homma toki huvittaa itseänikin... mitä järkeä näissä päivän asu -kuvissa oikeasti on.

Paitsi se, että näitä usein jopa minulta toivotaan... Onko tämä nyt se hetkeni suosittuna?

Vaiko sittenkin harmaavarpusena.

Dagens: hame se ikivanha Mexx, toppi H&M, neule vanha rempan aikana 

löytynyt H&M, huivi Zara

Itseasiassa eksyin sivuraiteille.. minun piti lähinnä ylistää tuota Zarasta taannoin ostamaani 

harmaata kaulaliinaa - ihana! Pehmeääkin pehmeämpi, lämmin ja niiiin kauniin harmaa :)

mikäs siis harmaavarpusena ollessa ;)

ps. ainakin näistä päivän asu -kuvista on se hyöty, että itsekin näkee mikä asu ei todellakaan 

istu eikä päälle passaa! Niinikään näistä näkee myös keräämänsä vararavinnon määrän...

{ rohkeaa }

kk

 Välillä vallan huvittaa kun huomaa postanneensa tai aikovansa postata samasta aiheesta

jonkun muun kanssa. Tällä kertaa niinkin tärkeä aihe kuin kynnet - terkkuja vaan Terhi ;D

Olen ollut rakennekynsiin koukussa jo aivan liian kauan... niin kauan, että nämä tuntuvat

ihan omilta ;) Säännöllisen epäsäännöllisesti minulle tosin tulee jokin luonnollisuuden ja

aitouden kaipuu - tuollaisena hetkenä päätän aina luopua kynsistä... kunnes huomaan 

varaavani aikaa kynsihuoltoon :) Sinänsähän olen aika huono asiakas, että

kynteni kasvavat toooosi hitaasti ja niin geelit kuin akryylitkin

pysyvät kiinni hyvin - joudun siis käymään huollossa melko harvoin,

selviän näillä kuusikin viikkoa... pankkitilinkin onneksi. 

Viime viikolla olin jälleen kerran jo päättänyt luopua kynsistä kunnes istuin huollossa, ja

normaalin "tavallisen ranskiksen vaan"  sijaan yllätin niin itseni kuin kynsien laittajankin

haluamalla jotain muuta... ei toki mitään liian räväkkää ja rohkeaa mutta jotain pikkuisen
erilaista. Lopputulokseen olen päivä päivältä tyytyväisempi - valkoisen kärjen päälle
sekoiteltiin hopeaa, shampanjaa ja vaaleanpunaista hilettä...   

Saas nähdä mitä seuraavaksi? Omat kynnet vaiko jotain vielä hurjempaa... ;D

turhamaisissa tunnelmissa tällä kertaa.. mutta se sallittakoon sillä jäin 

juuri KESÄlomalle loppuviikoksi! :)

joka nämä kuvat nähtyään päätti yrittää muistaa 

rasvata käsiään hieman useammin...! Alkaen nyt.

{ vuoteen 2012... }

 kk

  ... siirryttiin meillä vauhdikkaissa merkeissä... raketit ammuttiin jo hieman ennen vuoden 

vaihtumista ja sen jälkeen jatkettiin miltei aamuyöhön saakka tanssimista ja laulamista :)

Lapsetkin taisivat valvoa yhteen saakka joten vuoden ensimmäisenä iltana taitaa

vaaleanpunainen hirsitalomme hiljentyä kohtalaisen aikaisin... :)

Tinoja emme saaneet valettua - kiitos uuden induktiolietemme joka ei ollut yhteistyökykyinen

tinakauhan kanssa... raketit sen sijaan siis ammuttiin - kuka missäkin suojavarusteissa... :D

 Mennyt vuosi oli yksi elämäni rankimmista, ajatellen lähinnä työelämää ja kaikkea siihen

liittyvää. Sen myötä huomaan vanhentuneeni vuodessa aikalailla, mutta kenties myös jonkin

verran viisastuneeni... opin samalla myös tuntemaan itseni ehkä hieman paremmin ja

tiedostamaan oman jaksamiseni rajat. Tiedän myös entistä paremmin mitä oikeasti haluaisin

tehdä, mikä tekee minut onnelliseksi... vielä kun tietäisin miten toteuttaa haaveet.

 

Mitään uuden vuoden lupauksia ei tullut tehtyä, tosin kävin lukemassa viime vuoden lupaukseni,

ja aikalailla samoilla linjoilla taidetaan mennä tämäkin vuosi - ei lupailla turhia mutta...

... voisin silti...

 ... jatkaa hyvin sujunutta juoksuharrastusta ja yrittää alkaneenakin vuonna 
juosta ainakin yhden maratonin.

 

... tavoitella parempaa oloa - sellaista kokonaisvaltaista hyvää oloa, 

sekä fyysisesti että henkisesti.

 

... mennä vihdoinkin sille pitkään haaveilemalleni valokuvauskurssille.

... yrittää päästä eroon turhista vaatevuorista ja virhehankinnoista, 

viedä tavaraa kirpputorille ja kierrätykseen.

... säästää rahaa jotta suunnitellusta New Yorkin matkasta Terhin kanssa 

tulisi täyttä totta.

... siirtyä uudelle vuosikymmenelle kokematta siitä liikaa ahdistusta.

Tiivistetysti - kuntoilla riittävästi, nukkua enemmän, syödä vähemmän, kuluttaa

järkevämmin. Nauttia remontoidusta kodista. Tehdä niitä juttuja mistä pidän ja
mitkä tekevät minut onnelliseksi. Niin ja niitä tunteja jos jostain löytyisi vuorokauteen
lisää... :)

Mitäs te muut, tuliko eilisiltana sorruttua erikoisiin lupauksiin...?

Oikein onnellista alkanutta vuotta kaikille!

Ja kiitos kun olette siellä mun seuranani - sekä te ystävät tosielämässä, että kaikki
virtuaaliystävät täällä blogimaailmassa!

joka suuntaa kävelylenkille, maakin on ihanan valkoinen!

{ stressittömät pepparkakorit }

kk

Olin juuri tulossa tekemään postausta (joulu)stressin helpottamisesta kun huomasin

ystäväni Rillan kirjoitelleen hieman samasta aiheesta - lämpimiä terkkuja sinne suunnalle!

Väkerrettyäni muutaman yön joulukortteja (kellä muulla ne jää viime tippaan?! Minulla

jää ai-na...), nukahdettuanikin toissayönä korttipajalleni - telkkahuoneen lattialle korttien

päälle :D  - sain kuin sainkin tänään about 50 korttiani postiin... samalla reissulla kävin myös

parin viikon tauon jälkeen combatissa - aivan loistavalta vaikutti bodycombatin uusi ohjelma! 

Liekö syynä korttien postitus vaiko tosi tehokas hikijumppa - tulin kotiin hyvillä mielin.

Ja totesin, että eipä tässä enää kannata stressata joulusta - tätä joulua vietetään meillä

remppatunnelmissa, that´s it ja no can do. Tänä jouluna en saa puunattua kotia putipuhtaaksi,

enkä vaan yksinkertaisesti ehdi enkä jaksa leipoa mitään ylimääräistä (paitsi piparikuusi mun 
on tehtävä, sen haluan!), enkä laitella sen enempää joulukoristeita. Eniten stressiä aiheuttaa

ehkä tämä blogi - kun olisi niin kiva kuvata kaikkea jouluista, ja tehdä jouluisia postauksia...

mutta ehkä sitten seuraavana jouluna :) Enhän itseasiassa edes ole askartelijaluonne joten

miksi ihmeessä stressaan moisella itseäni?! :) Ja kun joulupäiviä lukuunottamatta minulla

ei ole yhdenyhtä ylimääräistä vapaapäivää niin missä ihmeen välissä tekisin ja kuvaisin...
Toisaalta voisin jättää kuntoilut väliin tms. mutta siitä saadusta energialatauksesta en halua
luopua edes leipomattomien piparien vuoksi... sen huomasin tänä iltana :)

 Vuosi sitten tähän aikaan meillä oli töissä kaaos, enkä itseasiassa muista juurikaan mitään

viime vuoden joulukuusta. Enkä koko keväästä. Takana on kuitenkin yksi elämäni ehdottomasti

rankimmista vuosista - ja sen seurauksista kärsin yhä edelleen, hiuksiakin tippuu päästä jo ties

monennettako kuukautta. Mutta on ihanaa huomata olevansa tyytyväinen nykytilanteeseen, 

selvinneensä kaikista vastoinkäymisistä, löytäneensä töissä uusia ystäviä, saaneensa myös uusia 

mielenkiintoisia haasteita. Selvisin siis menneestä vuodesta, ja mulla kasvaa uusia hiuksiakin :)

Joten mitä ihmettä minä joulusta stressaan - jospa yrittäisin ihan vaan nauttia siitä!

Kääriä niitä paketteja Rillan tavoin aatonaattoyönä punaviinin, suklaan ja juuri paistetun

kinkun voimin, ja nauttia joulusta uudessa keittiössä - vaikka sieltä puuttuisikin välitila ja

ikkunankarmit...!  

näillä mennään, ihanaa kun huomenna on perjantai!

ja Ikean Pepparkakorit - jotka ovat mielestäni aivan ylivoimaisen hyviä! Ainoastaan

Paraisten piparkakkureseptillä leivotut omatekoiset menevät ikealaisten ohi...

Paraisten piparien ohjeen löydät täältä (klik).

{ kotirauha }

KOTIRAUHA on velkaisen miehen syöksykierre pilven reunalta pohjamutiin.

"Kotirauha on elokuva Sami Luodosta (Samuli Edelmann), nelikymppisestä perheen isästä, jolla on salainen unelma. Hän haluaa menestyä isänsä lailla ja rakentaa itselleen, vaimolleen Sarille (Katariina Kaitue) ja heidän teini-ikäiselle tyttärelleen Annikalle (Kerli Kyllönen) hulppean talon. Unelmaan päästäkseen nuorempana jo kerran konkurssin tehnyt Sami perustaa yrityksen, jonka liikeideana on rakentaa ja myydä pientaloja. Talousnäkymät ovat loistavat, eikä mikään voi mennä pieleen. Vai voiko? Ennen kuin Sami huomaakaan, tilanne on ryöstäytynyt täysin käsistä ja hän on itse keskellä panttivankidraamaa. Kotirauha on yhden miehen syöksykierre, trillerimäinen draamaelokuva, joka porautuu ajankohtaisiin ja yhteiskunnallisiin ihmiskohtaloihin: Mikä on rakkauden ja menestyksen mitta? Saako ihminen epäonnistua ja yrittää uudestaan?

Rankasta aiheesta huolimatta Marko Leinon syksyllä 2010 julkaistun samannimisen romaanin rinnakkaiskäsikirjoitus sisältää rutkasti huumoria ja tarinan loppu on toivoa täynnä."  

http://www.solarfilms.com/elokuvat/kaikki/kotirauha

 Kotiuduin juuri äsken katsomasta kyseisen elokuvan - kiitos leffaseurasta Mia! ♥

Itselläni ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia, saati käsityksiä elokuvasta, ja 

täytyy todeta, että tykkäsin kovasti!! Rankka aihe, rankka leffa mutta myös aivan

loistavaa huumoria. Juuri sellainen elokuva, mikä voidaan vastaisuudessa vuokrata

kotiinkin ja osaan kuvitella myös mieheni tästä pitävän...

Teaserin voi käydä kurkkaamassa vaikkapa täältä.

... mutta nyt katsomaan boksilta Pientä Pintaremonttia :)

 

puhekiellossa...

Voihan poskiontelotulehdus ja  puhekielto!!!

Heräsin tänä aamuna ääni kateissa... ei kuulunut pihaustakaan.

Töissä katsoin parhaimmaksi olla kuiskimatta asiakkaille puhelimeen... ;) 

On muuten hauska juttu tämä  kuiskiminen  - muutkin alkaa heti kuiskia :D

Kuiskittiin kotona tyttärien kanssa, ja töissä tiimikavereitten. Käväisin tosin

lääkärillä ja opin, että kuiskiminen on kaikista huonoin vaihtoehto. Sain siis

puhe- ja kuiskimiskiellon muutamaksi päiväksi.  

Rakkaan aviomieheni mielestä kieltoa 

voisi jatkaa koko loppuvuoden...

Postauksen kuvituksena upeita  valokuvakollaaseja  - kuvathan 

kertovat enemmän kuin tuhat sanaa :) Tuo ylimmäinen on mun mielestäni aivan

mielettömän ihana! Heti aloin suunnitella millaiset kuvat ja mille seinälle...

 

 

 Tuo perhe rannalla -kollaasi on niin ihana... nuo värit ja fiilis kuvissa...

 

... ja tämä alimmaisin on jotenkin niin hauska :)

(all photos from Pinterest)

Arvatkaas muuten mikä tauti mulla on sitten seuraavaksi... 

aikamoinen  puheripuli... ;D

hiljaisin  torstaitoivotuksin,

keskiviikkotunnelmia

Innostuin kuvaamaan olohuonettamme koristavia  pioneja... 

Ostin kimpun viikko sitten ja edelleen kukkivat näin kauniisti... 

voiko kauniinpaa kukkaa edes ollakaan?!

Paitsi anemone ja raninculus :)

 

 Kuvissa näkyy myös yksi  vihdoin ja viimein  kehyksiin asti saamistani 

viimekesäisistä reissukuvista... toinen tytöistä istumassa Kreikassa rantahietikolla ♥ 

Yllä myös kehystämäni ihanan herkkä  kukkakuva - Etsysta löydetty tuokin...

Ei mulla muuta... en pysty  keskittymään  mi-hin-kään järkevään tällä viikolla.

Onneksi maratoni on jo neljän yön päästä ohi ;) Sitten alkaakin taas normaalimpi

elämä jälkeen maratonin. Miten ihmeessä mä voinkin stressata näin paljon 

yhtä juoksua... kenties sen vuoksi, että tänä vuonna tiedän kuinka pitkä

matka meillä on juostavana... ;) 

Eilen kävin vielä juoksemassa kympin lenkin. Tiedä häntä johtuiko raikkaasta 

sadekelistä vai mistä mutta pitkästä aikaa juoksu jopa kulki kohtalaisen kivasti.. 

viime aikoina kun jalkani ovat miltei poikkeuksetta tuntuneet paksuilta tukeilta...

jännittyneissä fiiliksissä, muille huomattavasti 

rennompaa keskiviikkoa,

lähtekäämme maailmalle (ja helsinkiin)

♪♫♫♪ 

Lähtekäämme maailmalle,
reppu selkään, keppi kouraan, matkaan vain! 

Soikoon laulu koko pitkän tien,
matkaan mukanani laulun vien.
Pellon poikki, kuusten alle,

sieltä alkaa polku kauas matkaajain.

Polveillen käy virran juoksu,
mutkikas on polkummekin maailmaan!
Soikoon laulu koko pitkän tien,

matkaan mukanani laulun vien.

Pellon poikki, kuusten alle,

sieltä alkaa polku kauas matkaajain.

♪♫♫♪

 

Kuvia tyttöjen  kevätjuhlista  viime viikolta.

Saimme nähdä monta hauskaa ja liikuttavaakin esitystä.

Tämän äidin kyynelhanat aukesivat tuon ylläolevan laulun aikana...

en ollut muistanut enkä kuullut kyseistä laulua moneen moneen vuoteen

mutta hämärästi muistan sen joskus kuulleeni - vai lienenkö sitä itse 

koululaisena joskus laulanut...? Niin tai näin, kyllä herkisti mielen kun

pienet eskarivuotensa päättävät tuota tomerasti lauloivat, valmiina

lähtemään maailmalle... tai ainakin koulutielle.

Esikoulutodistuksissa puolestaan oli allaoleva kiva runo.

 "Eskarissa opittiin monta hauskaa juttua.

Eskarissa tavattiin monta hauskaa tuttua.

Eskarissa laulettiin monta hauskaa laulua.

Eskarissa piirrettiin monta hauskaa taulua.

Eskarissa kasvettiin monta pitkää senttiä.

Eskarissa juoksenneltiin puistoja ja kenttiä.

Kesä odottaa pientä kulkijaa.

Kesän jälkeen koulun portti meille aukeaa!"

(Tuula Kallioniemi)

Pepin jalat :D ja Nelli halusi välttämättä kääriä leggareitten kukkakoristeet piiloon... huoh.
EDIT. mun tunikasta lisäkuvia täällä

Kohtalaisen mukavaa kun bloggerikin taas (koputan puuta!!) toimii...

muutaman päivän ehtikin ihmetellä mitä sitä tekisi kun ei päässyt sen

enempää kirjoittamaan omaansa kuin kommentoimaan toistenkaan blogeja...

En itseasiassa ollutkaan tajunnut kuinka koukussa tähän olen... ;)

Eilisen päivän vietin  Helsingissä  ystäväni Terhin kanssa. Olipas mukavaa

viettää päivä ihan muissa maisemissa, hyvässä seurassa kauppoja kierrellen ja 

kaikessa rauhassa  kahvitellen :) Harvinaista kyllä,  emme tällä kertaa juosseet

pää kolmatena jalkana kaupasta toiseen vaan suht rauhalliseen tahtiin kuljimme.

Silti kotiin kulkeutui muutama ostoskassi, sisältäen lähinnä vaatteita tytöille...

as always :) ja löysin itsellenikin sentään mustan pellavajakun.

Sen verran päivä kuitenkin väsytti, että nukahdin sikeästi kesken euroviisujen...
heräten nojatuolista vasta aamuyöllä - lintujen lauluun jälleen kerran :)

Nyt blogikierrokselle!

Suloista (sateista) sunnuntaita!

Niin ja muistakaahan kannustaa 

Suomen Leijonat voittoon!!

Mua jännittää jo ihan liikaa...

dagens ajatukset

Onpas ollut mahtavan lämmin päivä! Ihan kesä.

Jotenkin tämä kevät on vaan niiiiiiiiin kertakaikkisen ihana vuodenaika  

(vaikka inhoankin kaikkia mahdollisia öttiäisiä...)!

Taannoin määrittelin keväässä olevan juuri sitä samanlaista fiilistä kuin 

perjantaipäivässä - kun koko ihana viikonloppu (kesä) on vielä edessä...

Itselläni on upeista keleistäkin huolimatta vaikeaa päästä kevätfiilikseen.

Huomaan miltei koko ajan pähkäileväni mitä oikeasti haluan isona tehdä... 

Voi kunpa tuon tietäisikin!! Ei tarvitsisi miettiä aivojaan puhki.

 Huomaan usein hypisteleväni päivittäisessä käytössä olevan kaulakoruni

kahta tekstirinkulaa... just do it   ja  courage. Niin osuvat sanat.

Osuva on myös tuo ajatus uusimmassa väkertämässäni tekstitaulussa.

Jotta ei mentäisi liian vakavaksi, siirrytään päivän asuun - tosin tänään

oli päällä kevyempää, tämä taisi olla lauantain asu kaupunkireissulla...

En ole ihan varma mitä ajatella tuosta tunikasta - mutta kun sen alesta

taannoin viidellä eurolla löysin niin aivan sama :)

Dagens: tunika KappAhl, housut H&M (mun luottohousut), ballerinat Tory Burch.

Meillä ollaan jälleen terveinä! Ihanaa! Tauti ei (koputan puuta!!) näemmä

tullut meille muille.. mikä lie Peppi-ressulla ollut juuri äitienpäivän "kunniaksi".

Nyt tytöt lähtivät entisen päiväkotinsa  taidekurssille  illaksi - tuo kurssi on

aivan huippujuttu! Näkevät vanhoja hoitokavereitaan ja siinä sivussa taiteilevat :)

Tämä äiti näkee tietenkin tilaisuutensa koittaneen ja suuntaa  juoksulenkille 

ennen venyttelytuntiaan :) Eilen juoksin 20 km joten tänään ei ihan niin pitkää lenkkiä

tiedossa. Maratoniin enää kaksi viikkoa.. vielä tämä viikko aikaa reenata tosissaan.

Sitten on pakko alkaa löysäillä. Toissaviikolla juoksin 60 km, viime viikolla 40 km.

Tällä viikolla olisi tarkoitus kipittää vielä pari pitkää lenkkiä...

... joten lenkkarit jalkaan ja menoksi... just do it!

 

inspistä etsimässä...

 Unohduin taannoin selailemaan läppärilläni olevaa kohtalaisen täysinäistä

 sisustuskansiota...

Sinne pitäisi tehdä omat alakansiot erilaisille jutuille.. nyt kaikki kauniit 

kuvat ovat sikinsokin keskenään, iloisena sekamelskana :) Varsinkin kun 

joka toisen kuvan olen tallentanut nimellä "ihana sitä" tai "ihana tätä"...

Laitan tänne teidänkin iloksi muutamia kuvia. Kaikissa kuvissa on jotain

sellaista mitä huomasin palaavani katsomaan vielä uudemmankin kerran...

Ensimmäisessä kuvassa tuo keinu on niin ihana :) samoin tolpassa olevat

valokuvat... hauska idea tuokin! Jos olisi tolppa :D

(All photos from internet)

Oma  sisustusinspikseni  on hieman kateissa... tai ideoita olisi, rahaa 

niiden toteuttamiseen ei niinkään. Ikeasta sain sentään hankittua yhden puhtaan

valkoisen Hampen-maton (niitä on tullut sinne isompaa kokoa, 190 x 230 cm)

meidän telkkahuoneeseen. Ja olipa pelkällä maton vaihtamisella uskomaton 

merkitys koko huoneen tunnelmaan! Entinen beige matto veks, valkoinen tilalle 

- ja koko huoneesta tuli paljon  valoisampi ja raikkaampi.  Nähtäväksi 

tosin jää kauanko matto säilyy puhtaanvalkeana ;) Pitääkin ottaa teille pari 

kuvaa huoneesta...

Tuollainen  valokuvaseinä  on mulla työnalla.. en vaan oikein osaa päättää

lähdenkö liikkeelle valkoisilla vai mustilla kehyksillä. Mustilla varmaankin.

Niin ja canvastaulujakin haluaisin jonnekin laitella...

tiistain inspisterkuin,

joka totesi alkavansa kulkea vastedes aina jokin isohko muki tai tuoppi

kasvojen edessä - päivänasu-kuviakin kestäisin ehkä laitella enemmän ;)