Eilen zumba-tunnin jälkeen polkiessani vimmatusti kuntopyörää, yrittäen epätoivoisesti karistaa päivällä herkuttelemani suklaapatukan kalorit, luin samalla uusinta Evita-lehteä. Silmiini osui Anna Perhon kirjoitus otsikolla "Oletko aina halunnut laihtua 5 kiloa?". Otsikko kolahti heti sillä tunnistin jo siitä itseni, olen nimittäin laihduttanut niin kauan kuin jaksan muistaa... ja mitä pidemmälle juttua luin, sitä enemmän Anna Perhoon samaistuin. Olen siis zerorektikko - oikein esimerkkitapaus.
Siteeraan teillekin tähän Anna Perhon tekstiä soveltuvilta osin.
"Olen alittanut 1200 kalorin rajan viimeksi kolme vuotta sitten. Olin silloin vatsataudissa. Sitä vastoin olen ajatellut 1200 kalorin alittamista elämäni jokaisena päivänä vuodesta 1985 lähtien ... Laihdutusajatukset ovat mantrani ja ave mariani. Aloitan niiden toistelemisen tutulla aamurituaalilla. Ei niin kiireistä tai väsynyttä aamua, etten asettuisi peilin eteen, vasen puoli (se kapeampi reisi) esillä. Vedän vatsaa sisään ja siristän silmiäni. Visioin itseni 52 kiloiseksi ja sanon, että tänään en syö turhia hiilareita.
...
Zeroreksia on itse keksimäni diagnoosi länsimaiden yleisimmälle syömishäiriölle. Zerorektikko aloittaa laihtumisen huomenna. Hän puhuu lakkaamatta laihduttamisesta ja haaveilee laihtuvansa ne ratkaisevat viisi kiloa. Mutta ei laihdu.
...
Toinen ruokaan liittyvä tunteeni on vanha kunnon syyllisyys. Huono omatunto seuraa kanelipullaa yhtä varmasti kuin yö päivää. Mutta syyllisyyskin on helpompi kantaa kuin ankea tunne jonkin puuttumisesta, kun istun kaaliraasteen äärellä.
...
Olen kokeillut kaikki dieetit klassisesta lentoemäntien kuurista nutrilettiin, karppaamisesta klassiseen kalorilaskentaan. Mutta dieettiviikon jälkeen tulee aina perjantai. Silloin ihminen tarvitsee hiukan punaviiniä ja juustoja. ... Sunnuntaina lasken taas kaloreita, kuivaharjaan reisiäni ja mietin, pitäisikö digitaalivaakamme kalibroida, koska sen näytössä on aina samat lukemat. ... päätän taas syödä vain salaattia koko seuraavan viikon.
...
Laihdutusleikki on minulle kuin rakas harrastus. Laihduttaminen on tuttu ja turvallinen maailma, jonne voin vetäytyä, kun en jaksa ajatella mitään tärkeämpää. Minä viisi kiloa laihempana -ajatus on samaa kaunista turhuutta kuin liian kalliiden kenkien sovittaminen. Kenties pakenen todellisuutta tällä tavoin. Ainakin saan syvää mielihyvää haavekuvasta, jossa olen 52-kiloinen. Kun elämä on tylsää, saan innoitusta ajattelemalla, ettö kohta kaikki on paremmin - nimittäin sitten kun olen laihduttanut viisi kiloa.
...
Luen innokkaasti laihdutusjuttuja ja pidän itseäni ajan tasalla kauneuskirurgian mahdollisuuksista. ... Haaveilen Velasmooth-hoidoista, harkitsen Atkinsin aloittamista, Xtravaganzaa, paastoa, tuhannen kalorin dieettiä, Montignac-dieettiä ja hurmaavilla tuotelupauksilla varustettuja humpuukipillereitä. Ja sitten jatkan syömistä samaan tapaan kuin ennenkin.
...
On naurettavaa, että vaa´an aamulukema määrittelee koko päivän fiiliksen. Yli normaalilukeman: masennus. Alle normaalilukeman: euforia. Viime syyskuussa havahduin siihen, että on kulunut kuukausia siitä, kun olen laittanut suuhuni jotain tuntematta huonoa omatuntoa. Zeroreksian keskeisiä oireita on juuri syyllisyys: syyllisyys liioista kaloreista, liian vähästä liikunnasta, väärästä ruuasta, itsekurin puutteesta.
...
Uimahallissa katselen kahta naista. Toinen on reilusti ylipainoinen, toinen niin laiha, että pahaa tekee. Tajuan ajattelevani, että laiha nainen on rumempi kuin lihava. Minä olen ihan tavallinen. Mutta miksei se riitä? Voisiko se riittää?"
Osui ja upposi. Ei ehkä ihan kaikki, eikä tuo 52 kiloa mutta pääpiirteissään.
Näissä mietteissä vietän lounastaukoani, kera rasvattoman
Valion ProFeel-raejuustorahkan ja kupin kahvia...
Valion ProFeel-raejuustorahkan ja kupin kahvia...
(Tuo raejuustorahka, punainen greippi, on mun lounaslempparini, ollut jo muutaman vuoden.)
(Kuvat lainattu netistä.)
.JPG)
Tuo kaikki on niin totta...
VastaaPoistaSamaistun tuohon itsekin täysillä!! Tosin pudotettavaa ois enempi kuin 5kg, mut silti... ;)
VastaaPoistaKylläpäs olikin osuva kirjoitus, mäkin samaistun... huokaus. :) Täytynee etsiä toi lehti käsiin, kiinnostaa lukea koko juttu!
VastaaPoistaTutulta kuulostaa...valitettavasti. Mutta pudotettavaa olis täälläkin enemmän kuin 5kg. Mulla tämä "reksia" on enemmänkin ajatuksen tasolla. Kuvittelen aloittavani himoliikunnan, syöväni terveellisesti ja sopivia määriä, mutta toteutus on jotain ihan muuta.
VastaaPoistaNäin muuten sut jokunen viikko sitten Ideaparkissa, muistaakseni Anton&Ninalla, mutta en tietenkään kehdannut moikata ja kertoa että kuulun blogisi fanittajiin! =)
Näkemäni perusteella SUN on kyllä turha haikailla laihduttamista. Olit hoikka ja kaunis nainen! Että suklaapatukalle siitä ihan hyvällä omalla tunnolla vaan! ;)
Vaikka te mitä sanotte niin ei se tuo Rouva usko :-) Hänetkin nähneenä/tavanneena hoikempaa ehtoisaa emäntää saa hakea...mutta ei se usko...ei :-))
VastaaPoistaKiks
Itse kans tunnistin itseeni tuosta tekstistä, mulla olisikin juuri se 5 kiloa pudotettavana!! :D
VastaaPoistaTommosia me naiset ollaan... ihmeellistä ettei koskaan voi olla tyytyväinen juuri nyt. Itsellänikin on ainakin tuo -5kg tavoitteena ollut jo jonkin aikaa ja tuloksena on +1kg joulun jäkeen =))
VastaaPoistaMinäkin "laihdutin" yli viisitoista vuotta. Kunnes yhtäkkiä lihosin, ja paljon. Suuri elämänmuutos toi mukanaan toistakymmentä kiloa. Nyt vasta tajuan että olin ollut aina laiharilla onnistumatta siinä koskaan kovinkaan hyvin. Olin kuitenkin ollut aivan normaali mitoissa. Nyt kun tarttis ihan oikeasti saada painoa pois niin ei oikein huvita alkaa käymään noita samoja juttuja mitä on jo harrastanut iät ja ajat. Ja liikunta on vaan niiiin yök. Vaihtoehtona olla joko tämmöinen paksukainen tai sitten ei :). Mutta toivon että naiset saisivat hyväksyä itsensä hieman armollisemmin tai edes toivon että omat tyttäreni olisivat minua viisampia.
VastaaPoistaMarja, sä OLET laihtunut enemmän kuin 5kg etkä OLE SAANUT NIITÄ TAKAISIN. Ymmärrän kyllä pointin ja tiedän systeri, mitä tarkoitat, mutta silti. Ja oikeesti, kuten tuossa HaHa sanoi, sun ei tartte laihtua!!
VastaaPoistaHaHa - hihii olisit tullut vaan moikkaamaan :) Tosin mä olisin luultavasti punastellut ihmeissäni :)) Tosin en kyllä ole satavarma, että näit mut - en näet tunnistanut itseäni kuvauksestasi.
VastaaPoistaTerhi, Kirsi - oivoi, olenhan minä juu laihduttanut sen miltei 15 kiloa mutta takaisin on viimeisen puolen vuoden aikana tullut juurikin ne tuskastuttavat viisi kiloa =/ Ja siis tuohan on pääkopassa - ihan sama mitä painan ja miltä näytän, näen itseni aina ISONA, ja haluan aina laihduttaa ne viisi kiloa. Niin se mulla menee. Eläkeikäisenäkään tuskin olen vielä sinut itseni kanssa... kai mä vielä silloinkin syön raejuustoa ja ananasta - ja suklaata...
Ja vielä piti Ninalle kommentoimani että juurikin noin se mullakin menee... vasta jälkikäteen valokuvista olen todennut, että itseasiassahan olen suurimman osan elämästäni näyttänyt normaalikokoiselta - en hoikalta mutta ei lihavaltakaan - ja silti olen laihduttanut aina... Tosin kuvista näen myöskin lihomiseni äitiysloman ja hoitovapaan aikoina - ja sittemminhän laihduttaminen onnistuikin, kun oli oikeasti enemmän kuin ne viisi kiloa tiputettavana. Mutta mulla se vaati juurikin liikuntaa, ja paljon. Ja raejuustoa :)
VastaaPoistavoe naiset!
VastaaPoistatuohon kuntopyörään liittyen tuli mieleeni.. tilasin kuntoplus hömppälehden jossa oli mielenkiintoinen juttu siitä että se mitä aina ennen on pidetty laihduttavana.. se pitkäkestoinen matalasykkeinen rasvanpolttoliikunta.. että se tosiasiassa lihottaa ... selitys oli se että alkujaan ihmistä ei ole suunniteltu esimerkiksi juoksemaan pitkiä matkoja, vaan siihen että ruokaa saalistaessaan on jouduttu tekemään hyvin nopeita ja hyvän rasittavia spurtteja. Elimistä on rakennettu niin että nopeat voimanponnistukset repäisevät energiaa käyttöön tehokkaasti ja säästelemättä
VastaaPoistaMutta pitkäkestoinen lenkkipolulla jolkottelu ja spinningtunnilla tahkoaminen aiheuttaa sen että elimistö meneekin säästöliekille.. kun ei tiedä kuinka kauan sitä rasvaa pitää syöttää elimistölle koneiden käyttämiseksi, elimistö alkaa säästellä kulutusta.
Eli laihtumisen kannalta useampi nopea (alle puolentunnin spurtti) kuluttaa tehokkaammin kuin monta tuntia fillarin sotkeminen.
Kirjoittamastasi tekstistä tunnistin itseni muutaman vuoden takaa. Oma laihisprojekti -20 kiloa, ja kun pääsin silloiseen tavoitteeseen -15 kiloa.. ja luin kaikkea aiheeseen liittyvää.. päätin kokeilla uutta taktiikkaa lopetin laihduttamisen ja ennenkaikkea lopetin kaikki rasvattomat ja kevyttuotteet. ja vähensin sitä makaronia, perunaa, riisiä ja vaaleaa pullamössöä. Voi voina, ja jugurtti parta-äijänä. Ei ole nälkä enää, ruoka ei pyöri kokoajan mielessä ja kiloja katosi sen muutoksen myötä vielä se 5.. eli yhteensä 20 kiloa ja painoindeksin mukaan normaalipainossa.
Mitä mä täällä olen kurkistellut niin mäkin sanoisin että älä nyt ennenpää laihduta, etkö sä ala olla jo kohta alipainon puolella? enenmän ruokaa ja lihaksia kasvattamaan.. ei hoikasta naisesta ihan heti bodaria tule mutta kunto paranee eikä tarvi miettiä voiko syödä sitä tai tätä..
Kyllä se kuule sinä siellä Ideaparkissa olit. Tunnistin nimittäin siitä tilaamastasi harmaasta neulekauluksesta ja ilmeisesti olit liikenteessä (äitisi?) kanssa, koska hän "huusi" sua nimellä Marja...=) Ja HOIKKA olet! Ettäs tiedät! =)
VastaaPoistaMunkin mielestä sä olet jo liiankin laiha. Jännää, että kamppailet tuollaisten teini-ikäisten ajatusten kanssa!!! Minä olen todella sporttisen näköinen ja normaalipainoinen, ei ole selluliittia, mutta syön kyllä tosi normaalisti - aina kunnon päiväruoan lihoineen ja perunoineen ym., en koskaan säästöliekillä ja aina välillä saa terveellisesti herkutellakin - ja kuten sanoin, hyvältä näyttää!
VastaaPoistaHmm.. mistäs te anonyymit minut tiedätte, ja laihuuteni? Vai siis oletko joku tuttu? :) Minä tulen varmaan ainiaan kamppailemaan ajatusteni kanssa, olen kokenut pikkutytöstä lähtien olevani isokokoinen (ja ruma, mutta se on toinen tarina) ja sieltä ajalta juontanee juurensa tämä ikuinen laihduttamiseni yms. Toivottavasti en vaan siirrä tätä omille lapsilleni - kovasti ainakin yritän kasvattaa heistä terveellä itsetunnolla ja minäkuvalla varustettuja nuoria naisia :)
VastaaPoistaJa mitä tulee omaan painooni, niin en todellakaan ole lähelläkään alipainoa. Normaalipainoinen kylläkin, en ylä- enkä alarajalla. Ja mitä tulee ulkonäköön muuten, niin minä en todellakaan näe itseäni sporttisena enkä hyvän näköisenä, siinä ero anonyyminä kommentoineen kanssa...