Eilen alkanut osittainen hoitovapaa nimittäin!
Ystäväni Terhin pohdittua juuri taannoin blogissaan kotiäitiyttä ja kaikkea siihen liittyvää,
jäin minä pohtimaan uraäitiyttä - tosin en koe olevani uraihminen, en ainakaan minkäänlainen
uraohjus, mutta työssäkäyvä äiti olen aina ollut.
uraohjus, mutta työssäkäyvä äiti olen aina ollut.
Palasin aikoinaan hoitovapaalta töihin tyttöjen ollessa puolitoistavuotiaita. Ensimmäisen
työviikon itkeä vollotin ikävää ja kyseenalaistin ratkaisuani palata työmaailmaan. Mutta
sen jälkeen en ole asiaa tainnut katua. Olen nimittäin aina tiennyt, etten ole kotiäitityyppiä,
en ikinä kokenut sitä roolia omakseni. Olisin kieltämättä yllättynyt positiivisesti jos olisin
löytänyt itsestäni pullantuoksuisen kotitalousihmeen :D
Odottaessani tyttöjä suunnittelin kuinka reissaisin heidän kanssaan äitiyslomani ajan
siellä täällä, kaupungilla ja kavereiden luona kylässä... totuus oli kuitenkin toisenlainen.
Ehkä olin liian arka liikkumaan, ehkä tytöt olivat tavallista vaativaisempia mutta anyway
koin helpommaksi pysytellä tyttöjen kanssa kotosalla. Ja kun lähinaapurustossa ei ollut samassa
elämäntilanteessa olevia äitejä, koin oloni välillä melko yksinäiseksikin. Voi kuinka silloin
kaipasinkaan kahvittelu- ja vaunulenkkiseuraa! Ja taisin elellä aika paljon netissä,
sieltä löytyi myös vertaistukea - muita pienten kaksosten äitejä. Osa heistä edelleen tärkeitä ystäviäni ♡
Eri asia toki on se, olenko aina viihtynyt töissä - toki sielläkin on ollut lukuisia hetkiä, jolloin on
sieltä löytyi myös vertaistukea - muita pienten kaksosten äitejä. Osa heistä edelleen tärkeitä ystäviäni ♡
Eri asia toki on se, olenko aina viihtynyt töissä - toki sielläkin on ollut lukuisia hetkiä, jolloin on
tullut tunne, että äkkiä pois, tahdon kotiin! Mutta tiedostan kuitenkin olevani tietyssä määrin
työorientoitunut ihminen - kaipaavani työntekoa, työkavereita, työn mukanaan tuomia haasteita.
Tietynlaista rutiinia mitä työ niinikään tuo minulle tullessaan. Ja palattuani työelämään
perjantaitkin tuntuivat jälleen perjantailta :)
työorientoitunut ihminen - kaipaavani työntekoa, työkavereita, työn mukanaan tuomia haasteita.
Tietynlaista rutiinia mitä työ niinikään tuo minulle tullessaan. Ja palattuani työelämään
perjantaitkin tuntuivat jälleen perjantailta :)
En myöskään kokenut osaavani leikkiä lasten kanssa, saati askarrella yms. joten siinäkään
mielessä en ole ikinä kokenut olevani huono äiti viedessäni tyttöjä hoitoon. Hoidossa tytöt
ovat saaneet askarrella ja leikkiä sydämensä kyllyydestä :) Ja meillä on aina ollut hyvä säkä
tyttöjen hoitopaikkojen suhteen - sen parempia paikkoja en olisi voinut enkä edes osannut
toivoa!! Ensimmäinen perhepäivähoitopaikka sijaitsi lähes vanhempieni naapurissa, omissa
lapsuudenmaisemissani - koinkin palaavani omaan lapsuuteeni tuon hoitojakson myötä.
Niinikään päiväkoti ja eskari ovat olleet oikein mieluisia paikkoja - sekä meille vanhemmille
että ennenkaikkea tytöille itselleenkin!
Monesti kotiäidit sanovat haluavansa olla kotona jotta olisivat mukana lastensa jokaisessa
kehitysvaiheessa, jotta eivät jäisi mistään paitsi. Vaikka olenkin käynyt töissä, en silti koe
jääneeni paitsi mistään tyttöjen kehitysvaiheesta tai uuden oppimisesta! Sen sijaan minusta
tuntuu, että oma työ ja työkaverit ovat olleet se kaipaamani henkireikä - jotta olen jaksanut
olla kotonakin enemmän läsnä. Olenkin monesti todennut, että kun perheen äiti voi hyvin,
voi koko perhe hyvin :)
Miksi sitten nyt tämä osittainen hoitovapaa?! Jotta pystyisin huolehtimaan tyttäret aamuisin
kouluun, jotta uudenlainen arki sujuisi hieman helpommin, ja koulunkäynti lähtisi mukavasti
käyntiin. Jotta tyttöjen ei tarvitsisi koulupäivän jälkeen olla ihan viiteen saakka iltapäiväkerhossa.
Ja kieltämättä minulle tuli myös tunne, että hulluahan olisi toisaalta jättää tällainen mahdollisuus
käyntiin. Jotta tyttöjen ei tarvitsisi koulupäivän jälkeen olla ihan viiteen saakka iltapäiväkerhossa.
Ja kieltämättä minulle tuli myös tunne, että hulluahan olisi toisaalta jättää tällainen mahdollisuus
täysin käyttämättä!! Sitäpaitsi nyt viihdynkin paremmin tyttöjen kanssa kotona, kun tytöilläkin
on jo järkeä päässään ja heidän kanssaan voi erilailla puuhailla ja harrastaa.
Vatvoin päätöstä aikani mutta nyt ensimmäisen lyhyemmän päivän jälkeen fiilis on hyvä!
Vasta tajusin kuinka tämä oikeasti helpottaa elämää - mitä tulee esimerkiksi tyttöjen
harrastuksiin. Tänä syksynä meidän ei tarvitse arpoa kumpi ehtii hakemaan ja viemään.
Minä ehdin :) Ja helpottaahan tuo samalla myös miehen työssäkäyntiä - kun voi aamuisin
lähteä ja iltaisin tulla oman aikataulunsa mukaan. Eli nyt tuntuu, että päätökseni on oikea.
Katsotaan sitten seuraavan palkkapäivän jälkeen olenko enää yhtään samaa mieltä... ;)
Ja miten selviän iltapäivistä kotona pelkällä kahvilla, sortumatta herkuttelemaan...?! ;)
Ohessa kuvia eiliseltä aamulta, tyttöjen ensimmäisestä koulupäivästä ♡
Jännittyineinä mutta varsin iloisissa tunnelmissa tytöt koulutietään aloittelivat :) Iltapäivällä yritin
kysellä millaista oli ollut - kuulemma kaikki oli kivaa, ope on kiva, luokkakaverit on kivoja,
iltapäiväkerhossakin on kivaa - tosin "ei läheskään niin kivaa kuin tunneilla!!" :)
Jännittyineinä mutta varsin iloisissa tunnelmissa tytöt koulutietään aloittelivat :) Iltapäivällä yritin
kysellä millaista oli ollut - kuulemma kaikki oli kivaa, ope on kiva, luokkakaverit on kivoja,
iltapäiväkerhossakin on kivaa - tosin "ei läheskään niin kivaa kuin tunneilla!!" :)
Ekan päivän kunniaksi haimme kaupasta mutakakkua ja jäätelöä. Sorruin siis heti siihen herkutteluun
kahvin kera... huomenna jälleen (s)karppaan! Niin ja kontaktimuovia Aapisia varten...
vielä en niitä päällystänyt - se taito kuitenkin löytynee selkäytimestä... löytyyhän?! ;D
kahvin kera... huomenna jälleen (s)karppaan! Niin ja kontaktimuovia Aapisia varten...
vielä en niitä päällystänyt - se taito kuitenkin löytynee selkäytimestä... löytyyhän?! ;D
Tämä ei siis ollut kannanotto iänikuiseen keskusteluun kotiäitiys vs. työäitiys. Mielestäni siinä
asiassa kukaan ei voi arvostella toisen tekemiä päätöksiä tai ratkaisuja. Eikä hyvää äitiyttä tai
isyyttä mitata sillä käytkö töissä vai oletko kotona. Tärkeintä on, että jokainen perhe toimii siten
kuin juuri heille on parhaaksi, löytävät sen itselleen toimivimman arjen.
isyyttä mitata sillä käytkö töissä vai oletko kotona. Tärkeintä on, että jokainen perhe toimii siten
kuin juuri heille on parhaaksi, löytävät sen itselleen toimivimman arjen.
Aika näyttää onko tämä kuusituntinen työpäiväni meille se toimivin... tosin tämä vaihehan ei
kauhean pitkä tule olemaan, vuoden verran olen ajatellut tätä kokeilla. Mutta kieltämättä pelkästään
ajatuksenkin tasolla kaksi tuntia enemmän aikaa häärätä kotona tuntuu hurjan pitkältä ajalta! Ja
vastaavasti kaksi tuntia vähemmän töissä tuntuu siltä kuin työpäivä loppuisi aivan kesken... :)
Huomasinkin tänä aamuna jo miettiväni kannattaako töihin enää pukeutuakaan kunnolla kun
olen siellä niin lyhyen aikaa... :D
No nyt herättelemään tyttäriä (ja miestä) tokaan koulupäivään - kuulemma enää ei
jännitä ihan yhtä paljon kuin eilisaamuna :)
.JPG)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEnsimmäiset koulupäivät tuntuvat joka vuosi yhtä ihanilta.
VastaaPoistaEi sillä, että olisin (vielä) kenenkään äiti.
Mutta opettajaopiskelija olen, ja tunnelmoin mukana tulevan ammattini kautta ;)
Open vinkki; jos koulusta ei saa, niin vihkoihin kannattaa hommata irrotettavat muovitaskukannet, ne voi siirtää sitten vihkosta toiseen :)
t. Ope
Onnea tyttöjen koulutielle. meillä päin koulut ja eskari alkaa vasta torstaina. Minä olen ajatellut jäädä (hui jo) ensi syksynä myös osittaiselle hoitovapaalle.
VastaaPoistaTuo puolitoista vuotias on minusta ollut sopiva aika lähteä töihin, vaikka jäinkin toisen jälkeen kolmeksi vuodeksi niin kaikki olisivat olleet siinä vaiheessa valmiita. Mutta sillä jäin (uhrauduin), että voitiin käydä miehen uran takia reissu muualla ja valitettavasti se välillä aina nousee esiin "minä jäin kotiin sinun takia"... he tottakai se oli mukavaakin aikaa tai ihan huippua, vaikka aina ei kyllä osannut nauttia : / . Tyttöjen välissä tein osaittaista ja se pari tuntia jatkaa kyllä uskomattoman paljon päivää. Olen ylistänyt osittaista hoitovapaata ja varmasti se tulee olemaan yhtä hienoa myös ekaluokkalaisen kanssa tai hienompaakin, kun itse hoitamista on vähemmän.
Mielestäni teit loistavan päätöksen ja niinkuin itse sanoit, tilaisuutta ei olisi kannattanut jättää käyttämättä. Aivan varmasi arkenne helpottuu ja uskon kaikkien teidän jaksavan paremmin. Ja tytöille tuo on aivan ihanaa, äiti on enemmän läsnä ja tukena koulun alkamiseen.
VastaaPoistaTytöt näytti oikein sieviltä ensimmäisenä koulupäivänä, niinkuin aina.
Nautihan vapaa-ajasta mitä sinulla on nyt enemmän. Uskon, että sinä varmasti keksit miten käyttää liikenevä aika :)
Terkuin, Ylöjärveläinen lukijasi
Kauniit tytöt sinulla, tyyli näyttää tytöillä hyvin samalta kuin meidän tulevalla ekaluokkalaisella. Täällä alkaa koulut vasta ensi viikon tiistaina, reppuostoksille yms. olisi lähdettävä vielä tällä viikolla.
VastaaPoistaTeit varmaan oikean ratkaisun osittaisesta hoitovapaasta, sopii tällä hetkellä teidän perheelle hyvin. :)
Itse olen myös vuoden vielä kotona, taapero 1v2kk tällä hetkellä, tytön koulun alkamisen vuoksi jatkoin hoitovapaalla vielä. Pitää yrittää nauttia tästä ajasta, nopeasti tämä vuosi tästä hurahtaa. :)
Uusi lukijasi ilmoittautuu! Tosi kiva blogi sulla! :) Tämä oli hyvä ja valaiseva kirjoitus.. meidän pikkutyttö 2v on nyt käynyt yksityisessä perhepäivähoidossa vuoden ja on viihtynyt siellä hyvin! Siksi olikin mukavaa ja helppoa palata itse työelämään. Nyt syntyi pikkuveikka ja isosisko käy 3 krt viikossa hoitajan luona. Vaihtelua neidille ja pikkuisen hengähdystaukoa myös äidille. Mutta siltikin, nyt on alkanut mamalla kriisi, olenkohan ihan tyhmä kun laitan tyttösen hoitoon vaikka itse olen vauvan kanssa kotona? Aluksi pidin sitä hyvänä ratkaisuna, mutta nyt on alkanut kalvaa paha mieli.. :/ Mutta olen myös samaa mieltä, että kun äiti voi hyvin niin kokoperhe voi hyvon! Onhan se kuitenkin kivampi, että äiti jaksaa ja on ILOINEN päivänkin päätteeksi. Nämä jutut ei ole helppoja!
VastaaPoistaHei Marja,
VastaaPoistaolen aikas uusi "tulokas" täällä blogissasi... tykkään kovasti=).
Minä olen kerinnyt jo olemaan äiti kohta 15-v. Keskimmäinen lapsemme meni juuri kuudennelle ja kuopus esikouluun. Tyttöjemme (eli 2 ensimmäistä lastamme) kanssa olin paljon kotona ja tein osa-aikaista työtä niin paljon kuin mahdollista. Mieheni työn takia en olisi oikein edes voinut ottaa kokopäivätyötä, sillä hän on paljon poissa ja hänen työnsä ei ole koskaan ollut kahdeksasta-neljään työtä...
Olen myöskin myöntänyt itselleni etten ole niin kotiäitityyppinen. En kuitenkaan ole kokenut uranluomistakaan perhettä tärkeämmäksi. Vaikka silloin kun olin kotona, leivoin, ompelin, kyläilimme ja teimme kaikenlaisia "kotiäiti"- juttuja. Koin kuitenkin etten ihan täysin antautunut sille tai ollut täysin sinut sen asian kanssa silloin ja viimeinen kotiäitivuosi(olin 4 v kotona) olikin tosi raskasta. 2004 aloimme mieheni kanssa työskentelemään yhdessä, pian ilmoitti kuopus tulostaan ja jäin äitiyslomalle. Tein kuitenkin töitä koko ajan yhden päivän vkossa. Poikani vein hoidossa hänen ollessa 10KK. Itkin, itkin ja koin todella huonoa fiilistä. Onneksi hän ei ihan joka päivä ollut hoidossa, mutta kuitenkin. Pystyin tovin jatkamaan 3-4 päivää töissä/vko, mutta nyt olemme pyörittäneet omaa kohta 4v ja töitä on todella tehty. Lomia pidetty vähän. Nautimme silti.Onneksi poikamme hoitopaikka on ollut kuin mummula ja siellä oli hänen hyvä olla, kunnes oli aika siirtyä päikkyyn. Kaiholla muistelen hetkiä rauhallisia, niitä sellaisia mitä oli joskus. Sai miettiä aamulla mitä sitä tekisi. Silloin ne ehkä ei aina tuntunut niin hauskoilta. Silloin mietin, että kun lapset kasvaa, helpottaa. Nyt mietin, apua kuinka nopeasti he kasvavat. Olen siis yrittänyt opetella elämään aina vain enemmän tässä hetkessä. Se mikä on ollut ja mennyt, ei koskaan tule takaisin. Se mikä on tulevaisuudessa, ken siitä tietää. Jäljelle jää siis vain tämä hetki. Eläkäämme siinä. Ja se on totta että kukin vanhenpi itse päättäköön onko kotona vai töissä vai sekä että. Eiköhän me lähes kaikki kuitenkin tehdä parhaita mahdollisia päätöksiä lapsiemme suhteen.
Onnittelut sinulle päätöksestäsi mistä olet iloinen. Tuntui hyvältä lukea postauksesi. Tuli niin paljon muistoja mieleen ja hetken mielijohteesta pitkä teksti takaisinpäin....
Onnen ja ilon arkihetkiä teille koko perheelle=).
Kirjoitin taas pitkät pätkät ja blogger valittaa, ettei mulla oli oikeutta käyttää tätä sivua(?). What? Sit hävitti kaikki tekstit..
VastaaPoistaMutta, piti siis sanomani, että ihanat isot koululaiset!! Mihin ne meidän vauvelit oikein katosivat? Ei sillä, että nyt varsinaisesti kaipaisin sitä vauva-aikaa.. You know. ;-)
Nettivertaistuki oli kyllä ihan parasta silloin. <3
Me suuntaamme koulutielle huomenna. Toivottavasti itse olen sen verran terve, että jaksan lähteä matkaan. Onko tytöillä muuten minkä verran koulumatkaa?
=) Jaana
Ihanat kouluunlähtijät! <3
VastaaPoistaVoi, mä taas täällä vetistelen, tällä kertaa tuota ihkaensimmäistä aapista. :)
Varmasti on hyvä ratkaisu, sekä sinulle että tytöille! Olen miettinyt myös jo nyt, että mitäs sitten, kun Ronja aloittaa koulun. ( 3 vuoden päästä ;) )
Työelämään lähtöhän tässä väkisin tulee kohtapuoliin eteen, joten sitten on mietittävä taas asiat uudestaan, löydettävä joku päiviä keventävä ratkaisu. Koulupäivän jälkeen viiteen asti iltapäiväkerhossa odottelu tuntuu kyllä minustakin pitkältä ajalta, ihan kunnon työpäivältä.
Ihanat pienet koululaiset :)
VastaaPoistaKirjoitit hyvin arasta aiheesta. Ja juuri noinhan se on, on osattava valita se omalle perheelle toimivin vaihtoehto. Onneksi meillä on Suomessa vapaus valita kuinka toimia. Ja minusta se on kypsyyttä, että ns. uskaltaa toimia sen mukaan mikä itsestä tuntuu parhaalta, eikä koita sovittautua muottiin, johon ei sovi. Se on taivaan tosi, että kun äiti voi hyvin, muukin perhe yleensä voi hyvin! Tuo osittainen hoitovapaa on nyt varmasti hyvä juttu kun uusi elämänvaihe tyttöjen koulun myötä alkaa, helpottaa varmasti arjen pyöritystä. Tsemppiä uuteen arkeen
Meillä koulut alkaa vasta ensi viikon keskiviikkona, joten vielä lasketaan aamuja siihen... ;)
Itseä hirvittää ne aamuherätykset, kuinka me ehditään tällä kokoonpanolla ajoissa... Mutta kaipa ne rutiinit löytyy!
Ei ole äideillä helppoa, ei...Kävin tuossa parin päivän ajan henkistä kädenvääntöä siitä, menenko töihin (kun mukavaa paikkaa tarjottiin) vai jäänkö kotiin. (Siitä henkisestä taistelusta lisää meidän blogissa).
VastaaPoistaJokainen, siis JOKAINEN äiti tekee valinnat omista lähtökohdistaan. Ja tosiaan, tärkeintä, että koko perhe (myös äiti) voi hyvin.
Voin vaan kuvitella sitä nessupakettien määrää, mikä tarvitaan sitten, kun omat tytöt menee kouluun. Ihanaa, mutta haikeaa varmasti.
Tiina
Tärkeää pohdiskelua, ja kuulostaa siltä, että olet löytänyt itsellesi sopivan tasapainon perheen ja itsesi toteuttamisen välillä. Osittainen hoitovapaa on hieno mahdollisuus, joka kannattaa käyttää.
VastaaPoistaKun omat lapseni aloittivat koulun, olin viransijaisena enkä vielä oikeutettu hoitovapaaseen. Lomaa otin pariksi viikoksi elokuulle, että saatoin aluksi saatella ja sitten olla lähettämässä kouluun ja ottamassa vastaan. Työssäkäynti on ollut itsestäänselvä valinta, koska en myöskään ole leikkivää kotiäitityyppiä. Saan työssä toteuttaa itseäni ja työn tuoma tyydytys on tärkeää.
Se ei silti estä jälkeenpäin pohdiskelua ja ajoittaista huonoa omatuntoa. Se varmaan kuuluu jokaisen naisen elämään. Siitä olen satavarma, ettei kukaan nainen ole kuolinvuoteellaan katunut lastensa kanssa viettämäänsä aikaa!
Päätöksesi kuulostaa oikealta ja tärkeintä on tietysti, että olet itse tyytyväinen siihen :)
VastaaPoistaTeetkö lyhyempää viikkoa vai lyhyttä päivää? Ja minkäpituista? Oliko hankalaa saada työnantaja suostumaan tähän? Millainen työnkuvasi on, jaettiinko tehtäviä muille vai palkattiinko toinen osa-aikainen? Jos vaan viitsit, niin vastaisitko minulle sähköpostiin vaikka, onhan nämä aika henkilökohtaisia juttuja :)
Itsehän jään työelämästä nyt joulukuussa pois, määrittelemättömäksi ajaksi..
Aivan tosi kivasti kirjoitettu - ajatellaan asioista hyvin samalla tavalla.
VastaaPoistaTsemppiä pienille tyylikkäille koululaisille ja mukavia hetkiä vapautuvalle ajalle!
Vau! Huikea muutos arkeen, kertakaikkiaan! Kaikkea hyvää uuteen elämänrytmiin!
VastaaPoistaItse en ole koskaan kokenut olevani pullantuoksuinen kotitalousihme. En oikein osaa leikkiäkään ja yksinäisyydestä olen kärsinyt valtavasti. Niilon ollessa vauva linnoittaudui kotiin, koska huutavan koliikkivaivan kanssa koko äidillinen itsetunto joutui ihan maanrakoon ja sosiaaliset tilanteet olivat tuskallisia.
Monesti olen miettinyt miksi sitten olen kotona. Onko ainoa syy se, että mulla ei ole työpaikkaa ja taloudellisesti on aivan sama olenko olenko kotana, vai opiskelenko? Tai se, että pelkään miehen työn (aina poissa) olevan liikaa, jja saisin hoitaa kaiken yksin vielä työpäiväni/koulupäiväni jälkeenkin.
Joskus, kuten tänä aamuna, mä hiljaa mielessäni itkin, kun ei ole paikkaa mihin pukeutua ja mennä omana itsenään tekemään omaa työtään. Aikuisten kanssa.
Kotiäitiys sopii toisille, toisille ei. Ja sitten on vielä ne mun kaltaiset, jotka ei edes itse tiedä :)
Onneksi syksy tuo mukanaan kerhot, ja muut harrastukset. Lapsi tapaa muita lapsia ja saa kehittävää puuhastelua alalle koulutetuilta aikuisilta.
Olet oikeassa, ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Jokainen äiti on lapselleen (yleensä) se paras mahdollinen ja äidin hyvinvointi on lapselle kultaakin kalliimpi.
Ihanaa uudenlaista arkea teille ja kaikkea hyvää tyttöjen koulutielle!
Ja hui sitä kontaktoimista. Kupruja tulee varmaankin, älä ole liian ankara itsellesi :D
Tulin vielä huikkamaan siitä meidän makkarin tapetista. :) Vastasin omassa blogissani linkin kera niihin kotikuviin, mutta tapetti löytyy myös täältä:
VastaaPoistahttp://www.lauraashley.fi/app/shop/one/-/id/311
Täällä päätöksesi noudattaisi normaalia kaavaa eli äidit tekevät muutaman päivän vain viikosta töitä ja lakikin kieltää lasten 5 päiväisen päivähoidon. Kaiken lisäksi tätä tuetaan verotuksessa (mutta vain jos mies tienaa yli tietyn summan eli perhe tulee toimeen omillaan)
VastaaPoistaMun nuorin aloittaa myös kohta koulun, täällä se alkaa 4-vuotiaana ja on enemmänkin leikkikoulu kaksi ekaa vuotta. Siinä suhteessa saan rauhassa miettiä työkuvioita eikä tarvitse sumplia hoitopaikkojen ja maksujen kanssa. Neljä lasta ja 14 vuotta...Jokaisen kanssa olen ollut kotona vähintään sen kaksi vuotta vaikken olekaan mikään kotiäitityyppi;)Opiskellutkin tässä välissä.
Onnea uusiin kuvioihin:)
Täällä ymmärretään myös tuota päätöstä 110%. Kuten tiedät, osittaisella hoitovapaalla minäkin. Eikä harmita yhtään. Enemmänkin, mietin, miten ihmeessä sitä sopeutuu siihen normaaliin vielä joskus ;) Puoli vuotta kun nyt tätä on takana.
VastaaPoistaRatkaisu on varmasti hyvä teille kaikille - tytöille, sulle, miehellesi. Ettäsiis - hyvähyvä! Mullahan tän kanssa ainoa ongelma on pienentynyt palkka ja samana pysynyt työmäärä... hmmm...
Komppaan täysin, joka kohdasta.
VastaaPoistaMulla alkaa kolmas rundi osittaista hoitovapaata. Ensimmäisen kerran olin Inkan aloittaessa koulun, toisen kerran olin kun Luksu meni päiväkotiin ja nyt olisi tarkoitus aloittaa kolmas kerta, kun L menee kouluun.
Kyllähän se palkkapussissa tuntuu, mutta toisaalta pari "ylimäräistä" tuntia arjessa tuo sellaista lisäarvoa, ettei sitä voi rahassa mitata. Meillä vielä osataan homma duunissa: 80% työaikaa tekevä, tekee myös 80% töistä. Olen kuullut työpaikoista joissa 80% ajalla tehdään 100% töitä:(
Tsemppiä koululaisille! Ja vanhemmille myös:)
Ihanan syvällinen positiivishenkinen postaus osittaisen hoitovapaan puolesta. Minä ainakin jäisin, jos vielä olisi tilaisuus! On tämä elämä välillä sen verran hektistä, varsinkin meille äideille, että tuollaiset tilasuudet kannattaa käyttää hyödyksi!
VastaaPoistaTodella hyvä kirjoitus ja kuulostaa loistavalta! Itse en ole vielä äiti ja jotkin ihmiset kyseenalaistavat mielipiteiden antamisen siinä vaiheessa...muttamutta näkemyksiä voi kuitenkin mielestäni olla!
VastaaPoistaOnnea tyttöjen koulutielle! Kiva juttu, että saat tehdä lyhyempää päivää nyt. Jokainen tosiaan varmasti itse parhaiten tietää mikä omalle perheelle sopii.
VastaaPoistaHerkuttele ainakin välillä! :)
Onnea suloisille tytöille koulutielle ja äidille hyvästä päätöksestä!
VastaaPoistaIhanaa Marja! Onnea hienosta päätöksestä ja uudesta elämänvaiheesta!
VastaaPoistaRatkaisuja on monia ja jokainen perhe tekee ratkaisun omien resurssiensa mukaisesti. Tämä oli varmasti teidän perheelle se paras!
Ihanat koululaiset kuvissa, hiukan ehkä jännitti? :-)
Mä olen nyt reilun vuoden tehnyt 5 tuntista päivää enkä ymmärrä miten mä oon koskaan kerennyt käydä töissä täyttä päivää kun tuntuu, että aika loppuu nytkin kesken.
VastaaPoistaHyvä, että olette löytäneet teille toimivan ratkaisun. :) Ja kiva, että tytöt ovat aloittaneet koulun innoissaan. Meillä Airi oli ekapäivän jälkeen polleeta, kun ei olekaan enää koulun nuorimpia. :D
Onnea tytöille koulutielle!
VastaaPoistaVarmasti teit oikean ratkaisun.
Itse olen päätynyt tekemään osa-aikaista työtä niin kauan, kuin lapset pieniä. Viihdyn hyvin kotona, mutta kuitenkin kaipaan jotain omaakin, joten meille on ollut hyvä ratkaisu.