Taannoin kerroin ostaneeni (täysin heräteostona) tällaisen
harmaan Benettonin kotelomekon...
No, harvinaista kyllä mekolle löytyi heti käyttöäkin sillä vietimme
Terttu-mummin 80-vuotisjuhlia menneenä viikonloppuna ♥
Ohessa siis lauantain päivän asuni.. vaikka olenkin sitä mieltä, että minulle
ei kotelomekko todellakaan sovi (kiitos pömppävatsani), niin tässä mekossa on
onneksi suht armollinen leikkaus :) Saatan siis käyttää tätä jopa joskus toistekin...
♥ Sylintäydeltä onnea Mummille ♥
Ja kaunis kiitos mukavista juhlista!
Kunhan tänä iltana ehtisin koneelle saakka, olisi luvassa lisää kuvia juhlista,
onnistuin nimittäin kerrankin räpsimään lapsista suht onnistuneita otoksia :)
Alkoipas tämä viikko harmaassa sadekelissä... viedessäni tyttöjä aamulla
eskariin, satoi vettä likipitäen kaatamalla.. siinä tuumin, että kelissähän
ei itseasiassa olisi mitään vikaa JOS...
... olisi voinut jäädä kotiin
... sytyttää takkaan tulet
... viritellä kynttilöitä palamaan
... keittää tuoretta kahvia
... istahtaa nojatuoliin lukemaan
... kuunnella Sir Elwoodia
No ehkä sitten illalla, pumpin ja combatin jälkeen... ;)
Tosin tänään alkaa Diili ja uusin tuotantokausi (hohhoijaa :) ) 24:sta.
sadepäiväterkuin,
.JPG)
Aivan ihana mekko! Rientäisinpä ostamaan heti itsellenikin, jossei olisi tiedossa tämä vatsakummun äkillinen kasvu.
VastaaPoistaNyt vasta huomasin, että teidän tytöissä (varsinkin toisessa, en mä vieläkään tunnista!!), on kyllä aivan hurjasti isäänsä. Ihan samanlaiset poskipäät. Edustava perhe ollut teillä taas :).
Todella kaunis mekko! Pisän tosi paljon tuosta kauluksen leikkauksesta.
VastaaPoistaTäälläkin sataa tänään vettä, mutta taitaapi kuulua syksyyn :)
Olette tyylikäs perhe :)
Ihana Mekko! En ole vieläkään ehtinyt sinne Benettonille...enää 8 koulukertaa jäljellä. Sitten ehtii taas kaupungille!
VastaaPoistaMeidän mummun nimi on myös Terttu :) Meillähän on hei Marja paljon yhteistä (mullakin on tänään illalla treffit Hjalliksen ja Jack Bauerin kanssa ;)!
Ja kyllä, olisi todellakin voinut jäädä kotiin takkatulen lämpöön kuuntelemaan Elwoodia!
Ihanaa syksyistä viikkoa!
-Maria
Olettepas tyylikäs perhe. Mekko on tosi upea ja näyttää hyvältä päälläsi. Mulle ei muuten sovi kotelomekko leveän lantion takia, aina meillä naisilla on joku ongelma:)
VastaaPoistaOi mikä liikuntapläjäys. Huh, tiedän että itsellä menee monta vuotta että voi taas tuohon tahtiin harrastaa...
Hyvä kun muistutit tuosta Diilistä, se on niitä pakko nähdä -ohjelmia ihan ehdottomasti!
Oi kun näytätte kauniilta ja komeilta koko perhe <3 Onnea Terttu-mummille täältä Kouvolasta meidän perheeltä :)
VastaaPoistaTosi kaunis leikkaus mekossa. Minäkin tahtoisin tuollaisen vaan kasvava on tuo minunkin vatsani tällä hetkellä joten eipä se sopisi päälle.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaOlen jonkun aikaa lueskellut blogiasi, mutta nyt vasta kommentoin ensimmäistä kertaa. Syy, miksi nyt saan suuni auki, on se, että ostin täysin saman mekon viime viikolla! Menee muuten vallan mainiosti myös kapeiden farkkujen kanssa. Ja se materiaali on ihanan pehmeä.
Koukutuin blogissasi erityisesti jumppa- ja juoksujuttuihin. Pumpissa, combatissa ja lenkillä kun tulee itsekin ravattua.
Kiitos kivan monipuolisesta blogista!
Satu
Marika - et ole ensimmäinen joka sanoo Nellin (se on siis Nelli, kuvassa vasemmalla puolella) olevan ihan isänsä näköinen :)) Ne on just ne poskipäät :D Ja muutenkin on enemmän kuin isänsä, myös luonteeltaan. Onnellista odotusaikaa sinulle!
VastaaPoistaMarika, Maria - perhe kiittää ;)
Maria - no onpas meillä yhteistä, deittikaveritkin ;D Ja musiikkimakukin näemmä :)
Unelma Säleikkö - kiitos sinullekin kehuista! Tuo mekko on tosiaan armollinen - ja hei, mulla on pömppävatsan lisäksi leveä lantiokin.. mun mielestä kotelomekot oikeasti sopii ainoastaan pienikokoisille naisille, ei mun kokoiselle romuluulle - mutta menköönsä ;)
Terhi - välitän onnentoivotukset perille :)
Mari - oi, onnellista odotusaikaa sinullekin :)
Satu - kiva kun jätit kommentin! :) Ja onnea mekosta ;) Nimenomaan, se on ihanan pehmeää materiaalia! Ajattelin yrittää osata käyttää sitä joskus töissä leggareitten / paksujen sukkahousujen ja jonkun neuletakin kanssa..? Ja onpas meillä tosiaan samanlaiset liikuntamieltymykset :)
Hei, älä viitsi, Marja. Muka pömppömaha ja leveä lantio, ja oikeasti olet pienikokoinen - kaukana romuluisesta. Mahdottoman kaunis ja hyväkroppainen nainen, samalla aikaa urheilullinen ja nätti, lihaksikas ja siro. <3
VastaaPoistaMiten voi ihminen näin paljon suuttua...? Okei, myönnän, OLEN kateellinen, kun olen itse o-i-k-e-a-s-t-i pömppömahainen. Siksi.
Onnittelen sinua, kun olet noin suoraselkäinen. Teet etkä vain aio, ja pidät itsesi kunnossa ja kauniina. Ja ihana perhekin sinulla on! Vielä kun saisi teidät hoikat, kauniit naiset lopettamaan höpötykset läskistä. Tällaisia oikeita omenavartaloita se itkettää.
Anteeksi, etten uskaltanut nimen kanssa kommentoida. Minut ymmärrettäisiin kuitenkin väärin.
Anonyymille haluan vastata. Sillä minä ainakin ymmärrän sinut ihan oikein. Ja pyydän anteeksi jos sain sinulle pahan mielen, kuka sitten oletkin.. Mutta mikäli tunnet minut oikeasti IRL niin tiedät kyllä millainen olen - kuinka huono itsetunto minulla on, kuinka en itseäni pidä juuri minään.. kuinka inhoan sitä mitä peilistä näen, ja kuinka pidän itseäni oikeasti isona. Se on mulla niin tuolla korvien välissä =/ Pikkutyttönä olin oikeasti pullukka, ja totuin siihen, että olin se kaveriporukan isokokoisin, tai luokan pisin ja isoin tyttö. Nykyään olen kyllä normaalipainoinen (mikä vaatii mulla suuria ponnisteluja sillä lihon tosi helposti) mutta silti näen itseni peilistä aina vain sinä isona Marjana. Siinä määrin, että esim. jumpilla minun on aina päästävä takariviin. Muutenkin olen se takarivin tyttö ja seinäruusu, en ole juuri kehuja omasta ulkonäöstäni tottunut saamaan - enkä niitä oikein osaa edes vastaanottaa. Kun itse tosiaan näen itseni niin erilaisena.. mikä on sinänsä kurjaa, sekä mulle itselleni, läheisilleni että työkavereille / ystäville, jotka joutuvat mun ulkonäkö- ja itsetunto-ongelmistani kuulemaan.
VastaaPoistaVoisin tästä asiasta kirjoittaa varmaan romaanin.. huoh. Pakko vielä sanoa, että siro en ole, mulla on isot luut ja ehkä siksikin tunnen itseni aina niin isokokoiseksi. Ja pömppävatsakin mulla on, se on perhekalleus tai sukurasite, miten sitä sitten haluaakaan nimittää :) Se on ja pysyy, vaikka muuten hoikistuisin, niin alavatsa ei katoa. Usein olenkin tottunut vastailemaan olenko raskaana -kysymyksiin.. enkä ole ollut, alavatsa vaan näyttää siltä..
Mutta siis summa summarum - anteeksi vielä kerran. Toivottavasti sinäkin ymmärrät minun pointtini..