rankka reitti...

... mutta  tulipa juostua!
Ja hei, mies vetäytyi lähtöviivalta flunssaan vedoten.. Ja minä kun olin 
päättänyt osallistua vain ja ainoastaan armaan aviosiippani peesissä...
Miltei teki mieli itsekin jättää leikki sikseen kun aamulla oli niin harmaata
ja sateista mutta kun kerran oli ilmottauduttu ja osallistumismaksu maksettu
(puhumattakaan uhoamisesta töissä, täällä, naamakirjassa... ;) ) 
niin olihan mun ikäänkuin pakko mennä...

Happoradio Ihmisenpyörä

... tämän tahdissa :D On muuten mulla myös soittoäänenä puhelimessa, kun osuu

nuo sanat niin hyvin :) Tosin nyt just tällä hetkellä ei kyllä ihan uppoa... :)

"Puhu mitä puhut mut juoksemista älä lopeta..."

Ja mitenkäs juoksu sitten sujuikaan... aamulla tosiaan tuntui siltä,

ettei vähemmän olisi koko homma voinut kiinnostaa - väsytti, palelsi

kurkku hieman kipeä, mies flunssassa, samoin Peppi... ja kun starttikin

oli jo klo 10.30 - mähän nimittäin olen mitä suuremmissa määrin iltaliikkuja...

Mutta niin sitä kuitenkin lähtöviivalla olin ja siinä vaiheessa jo varsin hyvissä

fiiliksissä musiikit korvilla.

Reitti oli sinänsä tosi kiva ja kaunis - on sitä näköjään synnyinkaupungissakin

monta sellaista paikkaa missä ei ole ikinä aiemmin tullut liikuttua. Kuten esimerkiksi

Vaakkolampi - olipas kaunista. Ja voi vitsit miten ihanan tunnelmallisen vanhan (?)

Hyhkyn koulun ja päiväkodin bongasin matkan varrella! No Pyynikkiä ja Pispalaa

nyt ei tarvinne edes mainita - upeita maisemia, upeita taloja. Mä siis jopa katselin

matkalla ympärilleni :) Tosin reitin loppupuolella Tampereen keskustassa en

enää jaksanut katsella kuin reittiä eteenpäin... siinä vaiheessa jo takareittäkin

kramppasi kiitettävästi.

Muutamissa kohdissa reitti oli melkoisen rankkaa nousua, harmillisesti myös

ihan reitin loppupuolella - just siinä vaiheessa kun tuntui, että hyvä kun muutenkin

jaksoit jalkojasi nostella. Siinä lopussa sitten karkasikin tavoittelemani alle

kahden tunnin aika käsistä - maalissa olin ajassa 2.04.17. Sinänsä olen kyllä

tuohonkin aikaan tyytyväinen - lähdinhän vähän soitellen sotaan, ainoana

valmistautumisena se pizza ja irtokarkit.. ;) Ja paransin sentään reilusti aiempaa

puolimaratonaikaani! Mutta vielä jäi siis hampaankoloonkin jotain... tosin sen

olen kyllä hokannut, ettei musta mitään nopeaa juoksijaa ikinä kehity - siihen

ei riitä kyvyt, kunto eikä geenitkään liene kovin suotuisat.

Mies otti reilut 50 kuvaa ja pakko todeta, että onpa meillä hyvä kamera...

tosi tarkkoja kuvia - niin tarkkoja, että tässä ainoat edes suurinpiirtein

julkaisukelpoiset... muissa olikin sitten sellainen irvistys naamalla tai

näkyvissä ainoastaan järkyttävät silmärypyt ettei niitä voinut katsella

edes silmät kiinni... huoh!

Summa summarum - voihan sen sunnuntain näinkin kuluttaa :)

Nyt en sitten jaksakaan mi-tään - ja kotihommia olisi niin pal-jon.

Se hyvä puoli tässä on, että tämän päivän kuntoilut on kuntoiltu!

Sateista sunnuntaita  toivotellen,

ps. musta on tosi mukava kuulla, että olen muutamia blogisisaria

innostanut juoksemaan! Ja kuten aiemminkin olen todennut,

jos minäkin, niin kyllä tekin!