
... kun vaan kelit sallisi moisen harrastuksen - pahuksen vesisade, harmaus ja kylmyys. T o s i harrastajaa tuskin tuommoiset pikkuseikat häiritsevät mutta kun vasta totuttelen juoksemiseen, ei kauheasti innosta lähteä tuonne + 4 asteeseen vastatuuleen viipottamaan :( Höh. Minä nimittäin ehdin jo innostua juoksemisesta ja näistä uusista juoksulenkkareistani oikein todenteolla, kymmenen kilsaa taittui näillä jo kevyesti - ehkä huomenna jälleen otan itseäni niskasta kiinni ja lähden lenkille. Pakko sitä kai on sillä mieheni on ilmoittanut meidät syksyllä Jyväskylän maratonille - minut sentään vaan puolikkaalle näin vasta-alkajana.. Viikko sitten vietimme viikonlopun Tukholmassa maratontunnelmissa ja täytyy myöntää, että minuakin kiehtoo moinen itsensä voittaminen... päätin ensi keväänä yrittää tuon maratonin Tukholmassa juosta... mulle tuo olisi sellainen once in a lifetime -juttu - toisin kuin tuolle aviosiipalleni, joka on ihan hurahtanut maratoneihin :) Sitä New Yorkia siis odotellessa......


Meillä alkaa elämä asettua jälleen uomiinsa.. töissä yt:t saatiin päätökseensä ja työpaikkani säilyi. En olisi uskonut kuinka stressaavaa tuo yt-kuvio voikaan olla, ennen kuin itse joutui mukaan moiseen :( Hyvin huomasi eron tänään jumpallakin - nyt kun stressi on helpottanut, jaksoi taas ihan erilailla combatissa huhkia.
Täällä kotona podetaan, Peppi valitteli eilen illalla päänsärkyä ja yön aikana tytölle sitten jo nousikin kuume. Sinänsä nyt on aivan loistava hetki potea sillä viikon päästä meillä alkaa kesäloma koko perheellä ja tarkoitus olisi suunnata hetkeksi Espanjan auringon alle... en malta odottaa aurinkoa, lämpöä, sangriaa... vain olemista!!
Toivottavasti aurinkoista viikonloppua toivotellen,