Marraskuun viimeistä päivää viedään..
Voi sitä intoa millä huomista ainakin meillä odotellaan... siis niitä joulukalentereita :)
Meillä podetaan edelleen, samalla kokoonpanolla. Hassua miten tauti voikin edetä
ihan samanaikaisesti sekä Pepillä että mulla. Tänä aamuna heräsimme molemmat
silmät punaisina ja arkoina - flunssa yrittää puskea kaikkialta ulos oikein kunnolla.
Mutta flunssaa enemmän ahdistaa tämä minun omatuntoni, tai mikä lieneekään
kiltin tytön syndrooma? Ihan sama juttu joka kerta kun olen itse tai tyttäret ovat sairaina.
Ensinnäkin huono omatunto siitä että olen töistä poissa - vaikka järki kuinka sanookin,
ettei sairaudelle voi mitään, eikä sen vuoksi ole mitään syytä potea huonoa omaatuntoa.
Silti poden :( Istun tässä koneella etäyhteyden päässä ja yritän jeesata muita edes hieman.
Kuvittelenko sitten olevani korvaamaton? Ehei, sitä en ole mutta kun tietää että toisilla
on töissä kiire niin haluaa edes yrittää auttaa. Ja sitten onkin taas huono omatunto siitä
kun istun vaan tässä koneella enkä sylittele kuumeista potilastani. Eilen käväisin töissä
yhdessä tärkeässä palaverissa (ja hyvä kun kävin, oli hyvä olla paikalla) potien tosi tosi
huonoa omaatuntoa siitä kun vein Pepin siksi ajaksi mummilaan. Äidilläni näet on
MS-tauti eikä mikään ylimääräinen flunssa tee taudille ainakaan hyvää - siksi yritämme
välttää tyttöjen viemistä kipeinä mummivaarilaan.
Normipäivinä minulla on luonnollisesti huono omatunto kun haetaan tyttöjä aina melko
myöhään hoidosta, normaalisti ennätän hakemaan juuri ennen viittä... Sitten toki kun
ajatellaan muuta elämää, on mulla huono omatunto esimerkiksi rahankäytöstäni, sortumisesta
herkutteluun (iänikuisella laihiksella kun olen..), siitä ellen ehdi kuntoilemaan niin usein kuin
haluaisin - ja sitten taas kun kuntoilen, soimaa huono omatunto kun en olekaan kotosalla...
Omatuntoni kolkuttelee milloin mistäkin, myös siitä etten ehdi kommentoida muiden blogeja,
ehdi vastailla maileihin, ehdi tavata ystäviäni niin usein kuin haluaisin, ehdi kutoa, ehdi tehdä
koruja, ehdi siivota, pyykätä, silittää... siitä kun istun iltaisin liikaa television ääressä...
Summa summarum - mun omatunto ei ole varmaankaan ikinä hiljaa?!?!
Kuinkas teillä muilla?
Normipäivinä minulla on luonnollisesti huono omatunto kun haetaan tyttöjä aina melko
myöhään hoidosta, normaalisti ennätän hakemaan juuri ennen viittä... Sitten toki kun
ajatellaan muuta elämää, on mulla huono omatunto esimerkiksi rahankäytöstäni, sortumisesta
herkutteluun (iänikuisella laihiksella kun olen..), siitä ellen ehdi kuntoilemaan niin usein kuin
haluaisin - ja sitten taas kun kuntoilen, soimaa huono omatunto kun en olekaan kotosalla...
Omatuntoni kolkuttelee milloin mistäkin, myös siitä etten ehdi kommentoida muiden blogeja,
ehdi vastailla maileihin, ehdi tavata ystäviäni niin usein kuin haluaisin, ehdi kutoa, ehdi tehdä
koruja, ehdi siivota, pyykätä, silittää... siitä kun istun iltaisin liikaa television ääressä...
Summa summarum - mun omatunto ei ole varmaankaan ikinä hiljaa?!?!
Kuinkas teillä muilla?
Mutta nyt yritän sulkea omatuntoni äänen korvistani ja menen sytyttämään takkaan
tulet. Ulkona on jotenkin niiiin jouluista - lunta, pakkasta, puut ihanassa kuurassa...
Kunpa keli jatkuisi tällaisena ainakin jouluun saakka! :) Mistä tulikin mieleen että
minullahan on joulukortitkin vasta harkinnan ja suunnittelun asteella.......
Ainiin huomatkaa uusi musta sisustuselementtini (mattojen seuraksi - tykkään noista
matoista ihan hurjasti!) - musta keinonahkainen(?) lehtikori, JYSKista puoleen hintaan
eli maksettavaksi jäi 12,50 €. Ei paha.
Niin ja uteliaille todettakoon... meidän eteisaulan PAX on edelleen vaiheessa...
ovet on sentään jo paikoillaan ja sisuskalut niinikään - vielä miehen pitäisi ehtiä
pultata kaappi seinään kiinni jotta minä sitten pääsisin täyttämään kaapin takeillani ;)
Niin ja tyttöjen takeilla - ihanaa saada tytöillekin ihan oma ulkovaatekaappi!
Jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan niin tuo vanha kaapisto on kaupan :)
Näissä tunnelmissa lähden lämmittämään mukillisen glögiä, otanpa huonoa
omatuntoani lisäämään pari(kymmentä) piparia ja eikun sitä takkaa sytyttämään!
Leppoisaa marraskuun viimeistä päivää!
.JPG)
Aivan kuin mun omatunnosta kirjoitettu! Mulla sama juttu; välillä työpäivät venyy, ei ehdi tarpeeksi leikkiä lasten kanssa. Saatika urheilla tai hoitaa kotia. Miehestä puhumattakaan :)
VastaaPoistaFlunssien yhteydessä en anna itselleni lupaa sairastaa. Hölmöähän tuo, mutta minkä sille mahtaa, että on liian tunnollinen.
Eiköhän laiteta omatuntomme joulutauolle ja nautita tästä hetkestä :)
Pikaista paranemista teille!
Niin tuttua ja tota kun jatkaa muutaman vuoden niin käy ninkon mulle. Sairaana ei kenestäkään ole töissä hyötyä eikä sitä uhrautumista kuitenkaan kukaan huomaa. Joten sairastakaa ihan rauhassa ilman mitään jos ja kun ja huonoa omaatuntoa. :)
VastaaPoistaNiin tuttu tunne. Tällä hetkellä olen juurikin kotona sairaan Juliuksen kanssa, omatunto kolkuttaa, kun en ole töissä, sitten aamulla puhuin maratooni puhelun töihin ja Julius huusi monta kertaa makkarista, äitiii ja minä huusin takaisin, että äiti tulee kohta, äiti tulee kohta...mieheni on Euroopassa töissä, joten lasten viemiset ja hakemiset hoidosta ja koulusta jäävät 95% minulle. Julle on aina viimeinen hoidossa ja Dani tulee kiukutellen mummilasta kotiin, kun ei ole ollut mitään tekemistä, huh. Ei ehditä harrastamaan mitään, koska tulen aina 5 tai 6 jälkeen joka päivä kotiin, harmittaa! Siiten kun tulee viikonloput pitäisi ehtiä tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa aina tuntuu jompi kumpi kärsivän! Tälläi täällä meillä, mutta silti sitä vain jaksaa ja jaksaa...Nyt kun Julius on ollut kipeenä, olenkin tehnyt kaikki rästissä olevat kotityöt ja laitellut joulua mahdollisimman paljon valmiiksi - olo alkaa olla muuten ihan tsippi, muutama valvottu yö vielä tähän niin tämä mamma taitaa olla kyllä ihan aamen plottis:)
VastaaPoistaVoih, tiiän tunteen... Lasten kanssa on kyllä aina huono omatunto... Mulla on nykyään jatkuva huono omatunto, kun en jaksa tytön 3-v uhan tuomaa kiukuttelua. Me taistellaan siis ihan joka asiasta, kauhulla odotan tytön teinivuosia!
VastaaPoistaMeillä mies on nyt Amerikassa työmatkalla ja tää viikko on jo nyt tuntunut toooosi pitkältä yksin lasten kans. Oon keksiny lapsille kovasti ohjelmaa, että olisivat illalal tosi väsyneitä ja menisivät aikasin nukkumaan. Toistaiseksi on onnistunut :)
Jaksamista sinne ja pikaista paranemista sekä sinulle että tyttärelle!
Miten osuva postaus - juuri samoja ajatuksia omassa päässänikin. Flunssaisena makaan kolmatta päivää kotona. Mietin jo valmiiksi, pitäsikö jo huomenna mennä töihin. Eikö voisi vaan rauhassa sairastaa taudin pois kerralla.
VastaaPoistaLapsi on hoidossa - missä viihtyy tosi hyvin - ja siitäkin on huono omatunto. Äiti kotona ja lapsi hoidossa. Mutta onneksi järki tuossa sanoo, ettei 4-v. neidin kotona olo räkäisen ja voimattoman äidin kanssa olisi herkkua.
Ja kun kerran kotona ollaan, täytyy ainakin vähän imuroida ja siistiä paikkoja, vaikka silmät ja nenä käyvät tiukkaa kisaa, kumpi vuotaa enemmän.
Sinun innoittamana taidan lämmittää mukin glögiä ja kahmaista nipun pipareita kyytipojaksi. :)
Yritetään siis hiljentää se omatunto ja hoitaa itsemme (ja sinä lapsesi) kuntoon, jotta voimme sitten hyvillä mielin keskittyä joulun odotukseen!
Terveisin, Laura
Mä olen tänään saikulla, sain lääkärinkin vasta huomiseksi. Ja tiedän ton tunteen.. kun sitä miettii viimeiseen asti, että enks mä nyt mitenkään vois mennä töihin? Mitä sit, jos multa ei tule ääntä. Eiks olis parempi kuitenkin mennä sinne ja antaa vaan työkänny työkaverille.. Mutta sit mietin taas sitä kääntöpuoltakin.. Mitä pidempään on hoitamatta itseään, sitä kauemmin parantuminen kestää. Ja lisäksi sitä suuremmat tsäänssit on sairastuttaa työkaveritkin ja sithän sitä vasta pississä oltaiskin!
VastaaPoistaJa vaikka miten yrittäis työn eteen tehdä kaikkensa, ei siltikään saa sitä kirkkaampaa kruunua. Siispä mä jäin suht hyvin mielin tänään kotiin, vein lapset lyhyemmäksi päiväksi hoitoon, kääriydyin huopaan ja menin sohvan pohjalle kuuman teekupillisen kera. Ja ihan hyvä että jäin. En todellakaan olis pystynyt olemaan töissä tässä kunnossa. Mä uskon, että tää on jotenkin luonteesta kiinni. Ja työmoraalista. Joidenkin on NIIN helppoa vaan jäädä kotiin kun vähän varvasta pakottaa.. Ja itse vois yrittää mennä viel pää kainalossakin. Liittynee vähän samoihin luoneenpiirteisiin kuin se mitä tuossa yks ilta sulle meilasinkin. (Eikä sit kiirettä vastata, muista se! :) Mä NIIN ymmärrän :))
Halit ja paranemiset teille!
Iida
Ikuinen äidin huono omatunto ilmoittautuu täällä. Just tänään puhuin työkaverin kanssa työpaikan käytävällä tästä... ja siitäkin huono omatunto, että siihen jäätii rupattelemaan vaikka hommat oli kesken... :) Tää ei lopu kai koskaan. Mutta iloitaan siitä, että sentään tiedostetaan tämä asia!
VastaaPoistaPoteekohan miehet koskaan tällaista määrää huonoa omaatuntoa kuin naiset? Voi olla että potee ainakin lasten kanssa vietetystä ajasta, mutta varmaan meidän naisten pitäisi oppia olemaan välittämättä siitä, että jos ne pyykit on pesemättä tai silittämättä, tiskit tiskaamatta ja lattiat imuroimatta. Meillä on silti kaikki suhteellisen hyvin: katto pään päällä, vaatteita lämmittääkseen ja ruokaa naaman edessä.
VastaaPoistaCarpe diem, ja ne pyykit hoidellaan sitten joskus!
Eeva
Juu, kyllä täälläkin osataan tuo huonon omantunnon poteminen... :/ Ja nähdäkseni en/emme ole ainoita tässä asiassa, joten siitä ei ainakaan tarvi potea huonoa omaatuntoa että "kukaan muu ei oo tämmönen"! :)
VastaaPoistaIhanaa marraskuun vikaa ja pikaista paranemista!
p.s. mä poden tällä hetkellä huonoa omaatuntoa mm. siitä etten saa tehtyä uutta blogimerkintää, pitäis siivota huomisia pikkujuhlia varten mutta istun koneella, pitäis virkata sydämiä, viimeistellä ompeluksia, tehdä jotain sen eteen, että tunnin päästä pitäis lähteä jumppaan (johon ei huvittais lähteä - josta siitäkin poden huonoa omaatuntoa) ja mitähän muuta. No, noi päällimmäisinä. Olihan tossakin. ;D
VastaaPoistaKaipa huono omatunto kuuluu äitiyteen? Tuttua täälläkin.
VastaaPoistaJoulukuuksi voisi kai sammuttaa sen äänen ja nauttia ja herkutella. :)
Pikaista paranemista!
Tuttu tunne myös täällä. Töitä tulee tehtyä yli tarpeiden, päivähoidosta haetaan juuri ennen sulkemisaikaa. On rauhoittavaa huomata, että kohtalotovereita on näinkin paljon.
VastaaPoistaVoi että...kuulostaa NIIIIIn tutulta! Meidän tyttöjen päiväkodissa ilmeisesti kaikki muut lapset haetaan jo klo 16 aikaan, koska tunnun olevan aina viimeinen vaikka olisin hakemassa jo klo 16.30! Tätä ruuhkavuosien riittämättömyyden tunnetta tämä kaikki kai on. Ehkä sitä eläkevuosina sit muistelee näitäkin aikoja ja miettii miten toisella tavalla kaiken olis voinu hoitaa...en tiedä.
VastaaPoistaMutta kiva kuulla että "kollegoita" riittää tälläKIn saralla. Et siis todellakaan ole yksin omatuntosi kanssa! :)
Kyllä todellakin kuulosti tutulta tuo huono omatunto-juttu! Ainoa poikkeus taitaa olla se, että mulla ei lapset ole enää pieniä (eivätkä valitettavasti enää juurikaan kaipaa äidin läsnäoloa).
VastaaPoistaJust tänään ajattelin, kun töistä päin menin kampaajalle ja kotiuduin vasta klo 19.30, niin mulla oli huono omatunto siitä, etten ollut kotona ajoissa laittamassa ruokaa. Sitten kun piti vielä palkat yms maksaa, meni aikaa koneellakin liiaksi ja koiran lenkitys meni niin myöhälle, että käytiin vain minilenkillä ja hepankin vesi oli jäätynyt päivän aikana. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin, puhumattakaan siitä, kun meillä ole siivottu 2 viikkoon ja minä vain haaveilen sunnuntaina lähteväni jouluostoksille.
Well, flunssan pyörteistä täältäkin terveisiä ja tsemppiä!
Poikkesin tänne vastavierailulle ja vallan ihanan blogin löysinkin!
VastaaPoistaTeillä on tosi kaunis koti jota tulen paremmalla ajalla vielä vilkuilemaan.=)
(Vastasin portaista blogiini.)
Mäkin poden huonoa omatuntoa jos olen poissa töistä lapsen (tai oman) sairauden takia. Kerran oli pakko mennä kun oli etukäteen sovittu tärkeä meno ja sitten podin huonoa omatuntoa kun vein Eevin mummolaan. Tosiaan, miehet ei varmaan harrasta tällaista potemista ollenkaan :) Ja muutes jos on saikulla niin en meinaa kehdata kaupassa käydä kun jos joku näkee..niin eihän sitä saikulla saa mitään syödä :)
VastaaPoistaHei Marja,
VastaaPoistaYhdyn kaikkiin muihin noihin omantunnonkolkutuksiin, paitsi tuohon työasiaan...
Olen sen tässä yli 10 vuoden työuralla jo ehtinyt huomaamaan, että ne "höynäytettävät" istuvat tunnollisesti siellä töissä vaikka kipeänä, kun taas ne "höynäyttäjät" potevat pikkukurkkukipua mukavasti kotisohvalla ja nauravat ajatukselle, että muut siellä tekevät heidänkin työnsä. Sama palkka kuitenkin juoksee...
Koen itselläni olevan korkea työmoraali, mutta taannoin tuon lausahduksen kuullessani rupesin oikein pohtimaan tätä asiaa ja niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin tottahan se on... Ei siitä mitään mitallia saa vaikka töissä kuinka kipeänä ahertaisi, joku toinen on kuitenkin pois pienemmästäkin syystä!! Tällaisista työpäivistä itselle jää vain vieläkin kipeämpi olo...z
Tämän "valaistuksen" kokeneena olen ruvennut ihan surutta olemaan pois kun lapsi sairastaa, itse flunssassa (ennen en KOSKAAN ollut tästä syystä pois, ellei ollut kova kuume)tms. Ja voin kertoa, että se helpottaa hieman omantunnonkolkutusta noista muista asioista, kun saa pari päivää extraa hoitaa noita muita asioita. Oli se sitten sairaan lapsen halailu ja extra huomioiminen, korun tekeminen, kaverin kanssa puhelimessa puhuminen rauhassa eikä ainaisessa kiireessä jne jne.
Joten nyt piparia ja glögiä massuun hiljentämään se ainainen "nalkuttava" omatunto ja jalat pöydälle!! ;) Paranemisia!!
Jotenkin tuttu tunne. Itsellä iso ongelma sen kanssa, että halu auttaa läheisiä on kova ja sitten viipotan vapaat ja jos hetkeksi istun kotona ja lepään, poden huonoa omatuntoa siitä, etten tee jotain. Sitä väsyy vaan niin, että on otettava joskus omaakin aikaa :) Lähetän sinulle positiivisia ajatuksia roppakaupalla :)
VastaaPoistaTuttua puhetta niin monen suusta..
VastaaPoistaKaikkien tulisi muistaa, että sairaana ei ole mitään järkeä mennä töihin MUITA TARTUTTAMAAN. Eiköhän se ole kaikkein järkevintä, että sairastetaan kotona tauti pois ja mennään vasta terveenä takaisin töihin.
Huono omatunto pois!
Minä henkilökohtaisesti vihaan ihmisiä, jotka tulevat räkäisinä, yskivinä ja kuumeisina töihin tai muutoin kyläilemään. Kukaan ei valitettavasti ole korvaamaton siellä töissäkään.
MUTTA, kiitos ihanasta blogistasi. Olen kesästä asti kuulunut lukijakuntaan. Kaunista katseltavaa.
Ihanaa oli lukea teidän muiden kommentteja, kiitos niistä kaikille!! Hieman helpottaa kun tietää etten tosiaan ole omatuntoni kanssa yksin :) Taitaa tosiaan kuulua naistenvaivoihin tuo huonon omatunnon poteminen... Heräsin tänä aamuna hirveään päänsärkyyn - ihan piti käydä halailemassa vessanpönttöäkin jotta olo helpotti. Ja mitä tekee Marja - potee huonoa omatuntoa kun vaan lepuutti aamupäivän päätään... huoh!
VastaaPoistaSanna-Riikka ja Maria - tsempit sinne arjen pyöritykseen miesten reissatessa! Huono omatunto pitäisi kyllä saada vaiennettua varsinkin kun yksinään tosiaan arkea pyörittää!
Anonyymi-Laura - pikaista paranemista sinnekin! Tuttu tunne tuokin.. huono omatunto jos itse potee ja lapset hoidossa. Vaikka hyvänen aika, niinhän se pitää mennäkin - jotta saa itse levätä! Ja meillä ainakin tytöt viihtyvät niin hyvin eskarissa ja päikyssä, ettei olisi mitään järkeä pitää heitä kotona kun itse sairastan. Mutta juu, huono omatunto toki seuraa..
Iida - kirjoitit sinäkin ihan mun ajatuksia, tismalleen! Ja hei... mulla on sulle maili jo työn alla, ollut mooonta päivää. Ja KYLLÄ, poden huonoa omaatuntoa kun en saa sitä valmiiksi :) Mutta tulossa on! Jaksamista sinnekin oikein hurjasti!
HaHa - indeed, meidän tytöt on aina olleet viimeisiä hoidossa iltapäivisin, ihan sama missä ovat hoidossa... tuntuu tosiaan, että kaikki muut haetaan viimeistään neljältä?! Eihän se ehkä ihan niinkään mene, mutta kärjistetysti siltä tuntuu. Ja huono omatunto vaivaa... :)
Christina - kiva kun jätit kommenttia, tervetuloa :)
Sini - siis niiiiiin totta, mullakin on aina hirvittävän huono omatunto jos käyn saikulla ruokakaupassa, saati missään muualla. Hiivin hyllyjen välissä ja toivon ettei kukaan huomaa. Ihan hölmöä!
M - totta, mäkin kyllä tiedostan saman jutun mutta silti toimin toisin.. kumma juttu. Kiitos toivotuksista - tänään on jalat olleet hetken pöydällä :)
Helga - totta tuokin ja niin minäkin ajattelen kun joku tulee kipeänä töihin. Sitten taas toinen osa minusta ajattelee, että kamoon, kyllä nyt pienessä flunssassa jokainen jaksaa töissä olla... ihan hölmöä! Kiitokset kehuista - blogini taitaa olla aikamoinen sekamelska kaikkea mahdollista :)
Voi ei!
VastaaPoistaMä niin tiedän tuon tunteen ja ennenkaikkea silloin, kun on kierre päällä.. olo on surkea ja omatunto surkeampi. Sairastaminen on kyllä niin sieltä :)
Pikaista paranemista teille ja toivottavasti ei tartu taas eteenpäin <3
Uusi lukija ilmottautuu :) Ihana blogi! Onko teillä Ektorpit olkkarissa? Harkitsen ostoa, mutta kestävyys mietityttää :/
VastaaPoistaHih, ei tosiaan mitään kiirettä sen kanssa! :)
VastaaPoistaJuu täällä kanssa omatunto soimaa ja paasaa kaiken aikaa :-/
VastaaPoistaHei! Mistä toi teidän sohva on :)
VastaaPoistaHeippahei :) Meidän sohva on (yllättäen) Ikeasta, Ekeskog nimeltään. Sitä ei valitettavasti enää valmisteta :( Harmillista sillä on mielestäni tosi kivan mallinen.. ja itse haluaisin ostaa vaihtopäälliset - vaan niitäkään ei enää ole tarjolla :(
VastaaPoista