tulipahan juostua...

Käväistiin miehen kanssa eilen juoksemassa Cooperin testi - en ole ikinä aiemmin cooperia juossutkaan, ainakaan tosissani. Eikä olisi pitänyt nytkään juosta kun olen niin puolikuntoinen - tuli vaan paha mieli =/ Pitää siis hehkuttaa ainoastaan miehen loistavaa tulosta (3070 m), omasta suorituksestani (2370 m) ei ole mitään kummempaa kerrottavaa. Pohdinkin eilen illalla pitäisikö minun

a) lakata asettamasta itselleni liian kovia tavoitteita (asiassa kuin asiassa)

b) lakata olemasta perfektionisti

c) lopettaa koko juoksuharrastukseni

d) yrittää olla kuntoilematta puolikuntoisena...

Olin siis asettanut tavoitteekseni ikäiselleni erinomaiseksi luokitellun tuloksen 2500 m ja heti lähdettyäni juoksemaan tiesin jääväni tavoitteestani, kun henki ei meinannut kulkea, nenä oli umpitukossa ja parin Buranan voimalla mentiin eteenpäin (mähän kuulostan ihan epäonnistumistaan selittelevältä urheilijalta... hmpf!). Ja vaikka tiedän, että olisin pystynyt terveenä parempaan, silti ottaa päähän niin paljon. Varmaan eniten se, etten osaa olla realisti. Tosin juoksemisen suhteen taisin olla optimisti kun kuvittelin suoriutuvani tuosta paremmin... yleensä olen nimittäin pessimisti.

Pessimisti ei pety :)

Löysin Asicsin sivuilta tekstiä tavoitteiden asettamisesta:

"Tavoitteiden asettaminen ei tarkoita pelkästään fyysistä kehittymistä juoksijana. Se auttaa myös motivaation kehittymisessä. Kun pääset tavoittamallesi tasolle, motivaatiosi kasvaa ja juoksemisesta
tulee entistä palkitsevampaa.

Tässä sinulle vinkkejä tavoitteiden asettamiseen:

Tavoitteen asettaminen toimii vain silloin kun teet siitä itsellesi tärkeän ja toimivan. Jos tavoitteesi on harjoitella aina aamuisin, lähdetkö myös kaatosateella liikkeelle?

Kun valitset tavoitteen, tee siitä haastava mutta silti saavutettava. Muista, että omatoimisessa valmentautumisessa raja optimistisuuden ja realistisuuden välillä on usein hyvin häilyvä!

Tee suunnitelma juosta säännöllisesti. Tavoitteesi saavuttamiseen tarvitset jonkinlaisen harjoitusohjelman, jossa motivoit itsesi juoksemaan esimerkiksi kolme kertaa viikossa. Pidä harjoituspäiväkirjaa jolla voit tarkkailla harjoitustesi määrää.

Aloita suunnittelu juoksulenkin pituuden mukaan. Älä huolehdi vielä vauhdista, vaan keskity matkan (esim. 10 kilometriä) suorittamiseen.

Toinen erittäin tehokas motivaation lähde on ilmoittautua juoksukilpailuun/tapahtumaan ja harjoitella tätä tavoitetta kohti. Suunnittele harjoituksesi sellaiseksi, että sinulla on muun elämäsi ohella, mahdollisuus sitä noudattaa.

Tee parhaasi tavoitteesi saavuttamiseksi ja muista nauttia siitä hyvästä olosta, jonka tavoitteen saavuttaminen antaa. Muista myös jatkaa tavoitteiden asettamista niiden saavuttamisen jälkeenkin!"

 

Ihan järkeenkäypää tekstiä... ehkä minunkin pitäisi asettaa tavoitteeni realistiselle tasolle.

Olkoon siis tavoitteeni laihtua viiden kilon sijasta vaikkapa 3 kg Tukholman maratoniin mennessä.

Ja olkoon tavoitteeni selviytyä Tukholmassa maaliin saakka, ihan sama vaikka konttaamalla.